Ihminen liioittelee sekä oman aikansa merkitystä että kykyään ennustaa tulevaisuutta.
Olen saanut käsiini toistaiseksi vain arvostelun Sitran julkaisemasta kirjasta Ennustuksesta jälkiviisauteen. Siinä pohditaan, miten kaksikymmentä vuotta sitten julkaistun kirjan Suomen talous vuonna 2010 ennustukset toteutuivat - eivätpä juuri millään tavoin, vaikka kirjan tekijöinä oli kaksitoista huippuasiantuntijaa.
Vuonna 1981 ei pystytty näkemään maailmantalouden mittavaa globalisaatiota, Neuvostoliiton ja sosialistisen leirin hajoamista eikä Suomen suurta talouskriisiä 1990-luvun alussa. Ei ennakoitu maailman suhdannevaihtelujen jyrkkenemistä eikä Kiinan nousua talousmahdiksi.
Ilmastonmuutoksen mahdollisuus mainittiin yhdessä asiantuntijaraportissa ohimennen, mutta muutoin siihen ei kiinnitetty huomiota.
Konepaja-, elektroniikka- tai kemianteollisuuden tulevaisuutta ei ymmärretty. Kuitenkin juuri näillä aloilla tapahtui isoja muutoksia - esimerkkinä Nokia.
Toimialaennusteet osuivat vaihtelevasti oikeaan. Energiatalouden ennuste toteutui yllättävän hyvin, mutta tekstiili- ja vaatetusteollisuuden laskua ei nähty. Luultiin, että ala menestyisi erikoistumalla.
Väestöennuste oli 400 000 henkeä alakanttiin.
Tietokoneiden merkitystä ei arvannut kukaan. Internetistä ei nähty edes unta.
Niin että mitä tiedämme nyt vuodesta 2030? - Lähinnä sen, että se mitä luulemme, ei toteudu.
2 kommenttia:
Mutta se että ennustukset eivät aina käy toteen, ei tee ennustamista tai tulevaisuuden hahmottamista (tai pyrkimyksiä siihen) merkitsemättömäksi. Se on vaihtoehto sille, että ihmiskunta "vain kehittyy" johonkin suuntaan, ilman odotuksia, ilman tavoitteita ja ilman suuntaa.
Eunnustukset eivät ole tarpeettomia. Ne kuvaavat tulevaisuutta siinä tapauksessa, että mikään ei muuttuisi. Niitä ei vain pidä käsittää kuvauksiksi toteutuvasta tulevaisuudesta.
Lähetä kommentti