maanantai 29. marraskuuta 2010

Heikäläiset auttavat meikäläisiä

Uskontojen vuoropuhelua ajatellaan helposti vain siitä näkökulmasta, kuinka hyvin meikäläiset ymmärtävät heikäläisiä. Voi olla toisinkin päin.

Muistan muutaman vuoden takaa hautajaiset, joissa oli kanttorista ja säestäjästä pulaa. Silloin muuan juutalainen mies tuli sanomaan, että voisi ottaa musiikin haltuun, ja niin hän soitti meille meidän kristilliset virtemme.

Ei hän liittynyt meidän uskoomme. Hän vain auttoi meitä siinä vakaumuksessa, mikä meillä oli.

3 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Jos uskontojen vuoropuhelu lähtisikin siitä kuinka hyvin puolin ja toisin ymmärretään toisiaan, niin mielestäni oltaisiinkin hyvällä suunnalla. Vallalla on kuitenkin tapa jossa vuoropuhelun lähtökohta on kertoa kuinka oikeassa itse on ja kuinka väärässä toinen on.

Peter S kirjoitti...

Miksi jonkun toisen ihmisen usko tulisi ymmärtää? Eikö se vaan riittäis, että hyväksyttäisiin kaikki toistemme uskomukset niin kauan kun kukaan ei vahingoita tai loukkaa niillä ketään? Kaikki uskoo kuitenkin edes vähän eri tavalla, kuka meistä voi väittää olevansa oikeassa tai lopulta edes väittää uskontokuntansa olevan 100% oikeassa

Peter S kirjoitti...

Ja lopussa piti lukea, että erittäin hyvä kirjoitus ja erittäin hyvä kommentti:)