Jospa nyt annettaisiin kainuulaisten hoitaa tämä. He varmaan
itse osaavat järjestää asiat ja pyytävät apua sitten, kun sitä tarvitsevat.
Kun tapahtumiin kertyy sekä maantieteellistä että ajallista
etäisyyttä, mittasuhteet muuttuvat. Isot muuttuvat pieniksi, pienet isoiksi.
Olenpa törmännyt sellaiseenkin television uutisraporttiin,
jossa kerrottiin Imatrankosken lukuisista itsemurhista. Toimittaja sanoi näin:
"Mutta ei ollenkaan sellaisia surullisia tapauksia. Lähinnä niitä kun sata
vuotta sitten suuret rakkauden tunteet jylläsivät."
Olisipa toimittaja mennyt aikakoneella kysymään sadan vuoden
takaisilta ihmisiltä, mahtoivatko tapaukset olla surullisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti