Jonkin päähänpälkähdyksen vuoksi rupesin viime vuonna
tekemään eräänlaista joulukalenteria. Julkaisin erilaisia listoja, joita olin
ajankulukseni kirjoitellut pitkästyttävissä tilaisuuksissa. Listani liittyivät jouluun
lähinnä niin, että listoja oli kaksikymmentä neljä.
Rupesin miettimään, voisinko tehdä tänäkin vuonna jotain
samanlaista, koska kalenterin kirjoittaminen oli mukavaa puuhaa. Pian aiheeksi nousivat
hyvät kirjat, mutta aivan erityisellä tavalla käsiteltyinä. En halunnut koota lukemieni
kirjojen parhaimmistoa. Sen sijaan tavoitteenani oli sekalainen valikoima.Siinä olisi laatua mutta myös ominaisuuksia, joista voi ylipäänsä kirjoittaa;
kaikista hyvistä kirjoistahan ei voi.
Aluksi tyhjensin hyllyäni olohuoneen lattialle. Kaikista poimimistani
kirjoista en lopulta kirjoittanut. Tiesin heti, että kirjoittamisen aikana listani
eläisi. Valituiksi tulisi teoksia, jotka yllättäisivät myös itseni.
Mielessäni oli myös Nerudan epäpuhtaan runouden malli.
Joukossa pitäisi olla jotain kaikkien tunnustamia klassikoita, mutta myös
jokunen kokonaan unohdettu kirja ja pari kirjaa, joiden mukana oloa
joidenkuiden lukijoiden olisi vaikea ymmärtää. Markus Mörttinen ehdotti, että
ottaisin listalleni yhden huonon kirjan. Sen vuoksi sinne päätyi Hermann
Hessen Arosusi. Tosin en pidä sitä varsinaisesti huonona kirjana. En vain kykene
sitä enää lukemaan, koska se liittyy elämänvaiheeseen, joka on
peruuttamattomasti takana.
Joulun lopulla huomaan, että listallani on Tolstoin Sotaa ja rauhaa,
Juoppohullun päiväkirjaa ja Matteuksen evankeliumia. Mukana ei ole kahta suurta
suosikkiani, Kafkaa ja Hemingwayta, ehkä juuri sen takia, etten halunnut tehdä
top 24:ää. Väinö Linna jäi pois, koska hänet tuntevat kaikki.
Meksikoon liittyviä teoksia on peräti kaksi, mutta se on
sattumaa: olen käynyt kahdesti Meksikossa, mutta siitä huolimatta se ei ole
minulle erityisen tärkeä maa. Toisin on eteläisemmän Amerikan ja Andien laita. Mukana on melko paljon lyhytproosaa, koska siitä saa poimituksi sitaatteja helpommin kuin laveista romaaneista.
Sarja aloittanut Pamukin vaikuttava romaani Lumi tuli
valituksi ennen muuta sen takia, että muistoissani sen lukeminen ajoittuu
erääseen lumettomaan joulukuuhun. Kristuksen syntymäjuhla vaikutti pariin
loppupään valintaan, mutta muuten lista ei liity tähän elämäämme vuodenaikaan.
Viimeisimmät blogikirjoitukseni olivat hieman pitempiä kuin
ensimmäiset. Vasta matkan varrella minulle selvisi näiden tekstieni luonne.
Kiinnostava sattuma on se, että Heinrich Böllin yhteydessä mainitsemani elokuva Good bye Lenin tuli joulunpyhinä televisiosta. Elokuvakriitikoiden kirjallinen sivistys ei ole riittänyt siihen, että he olisivat olleet perillä filmin taustalla olevasta Böllin tekstistä.
Kiinnostava sattuma on se, että Heinrich Böllin yhteydessä mainitsemani elokuva Good bye Lenin tuli joulunpyhinä televisiosta. Elokuvakriitikoiden kirjallinen sivistys ei ole riittänyt siihen, että he olisivat olleet perillä filmin taustalla olevasta Böllin tekstistä.
Listaan vielä kirjani tähän. Kaikista on linkki teosta käsitelleeseen blogikirjoitukseen.
1 kommentti:
Kiitos näistä! En joulukuussa sattunut käymään kertaakaan lukusilla, mutta tässä on nyt ollut aikaa. Paljon oli tuttuja kirjoja, jotka tekstisi palautti tuoreina eteeni, paljon uusia tuttavuuksia, joihin olisi kai ryhdyttävä. Kiitos siis vielä näistä, ja siitä että jaksat jakaa ajatuksiasi täällä joutilaan lukea.
Ville
Ps. todistan: en ole robotti.
Lähetä kommentti