Mutta Amerikan rannalla oli kauhea, päätä seoittava
kaupunki. Ihmisiä tungokseen asti ja kaikenlaisia ajoneuvoja kadut tulvillaan.
Lisäksi kuljettiin maan alla kuin myyrät, liuvoteltiin ilmassa kuin linnut.
Rakennukset pystöilivät taivasta kohti niin pitkälle, että katolle lienee
kuulunut vanhurskasten hyminä. Kauhea meno ja melu. Ihmispuhekin kuin lintujen
järjetöntä tirskutusta.
Kolme tai neljä vuotta sitten olin Suomen eteläisimmäksi
tunturiksi mainitun Isonsyötteen laella. Huomasin, että keskelle pudasjärveläistä
vaaramaisemaa oli ilmestynyt tekojärvi, turistien viihteeksi tietysti.
Halusin aiheeseen liittyvän kommentin ja menin
leiripaikkamme emännän luo. Hän oli vanha ja viisas kansannainen.
- Ovat tuonne tekojärven tehneet.
- Niin ovat.
- Mitäs tykkäät?
Hän mietti hetken ja sanoi:
Hän mietti hetken ja sanoi:
- Onpahan joutaville jottain.
Silloin muistin sen Pentti Haanpään novellin, jossa mies
tulee Amerikasta vihdoin kotiin ja tyytyy sanomaan kotiväelleen, että terveisiä
joutavan jäljiltä.
Pentti Haanpää: Jutut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti