Muistan, kun ensimmäisen kerran elämässäni tunsin, että
kiivetessäni Helsingissä Tampereen junaan olin matkalla kotiin. Siitä on jo
kauan. Vaikka olen käynyt kouluni paljon lähempänä Helsinkiä kuin Tamperetta,
kotiseudusta ei ole epäilystä.
Tampereen seudulla on ilmaa ja täällä hengittää vapaammin. Täällä
ei joudu niin helposti sisäsiittoisen kuplan sisään kuin Helsingissä. Ihmiset
ovat kohtuullisia ja suhteellisuudentajuisia. Saa olla niin kuin on eikä
tarvitse ylittää itseään päästäkseen porukkaan. Ei hienostella, vaan sanotaan
"reenit", kun se sananalkuinen t on siinä pelkkää kikkailua.
En minä silti Helsinkiä inhoa. Helsingin yliopisto on minun
yliopistoni. Tuulta ja reumaattista sadetta on liikaa, mutta kesällä Helsinki
on kaunis kaupunki. Siellä on paljon lahjakkaita ihmisiä, ja monen alan parhaat
ovat siellä. Tosin he luulevat usein itsestään liikaa. Joskus heidän paremmuudellaan
ei ole muuta syytä kuin se, että he ovat itse itsensä parhaiksi julistaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti