Olen lukenut kaksi Sofi Oksasen kirjaa. Kummankin jaksoin
lukea loppuun, mutta sen enempää ne eivät minulle antaneet.
Puhdistuksessa häiritsi siihen liimattu raflaaava
oheisjuoni, prostituutiotarina, jonka mukana ololle en keksinyt mitään muita syitä
kuin kaupallisia.
Kun kyyhkyset katosivat herätti minussa positiivisia odotuksia
jotka eivät sitten täyttyneet. Kirjan alkuun saaminen oli vaikeaa. Ensin en lainkaan
käsittänyt, kuka siinä oli äänessä ja mistä siinä kerrottiin.
Ensimmäiset neljäkymmentä sivua menivät täysin ohi, ja niin oli pakko googlata
lehtikritiikkejä. Niistä sain riittävät perustiedot, joiden pohjalta
lukeminen alkoi jotenkin sujua.
Uusin romaani Norma on nyt ilmestynyt. Julkistaminen oli
mediatapahtuma.
Sofi Oksanen on yhtä paljon tilataideteos kuin kirjailija. Ulkoinen olemus on osa tätä installaatiota. Kuvitellaan, että hän näyttäisi samalta kuin toinen merkittävä naiskirjailija
Eeva Tikka. Saataisinko Tikan kasvoilla mediaväki paikalle, jos hän olisi
kirjoittanut Oksasen kirjat?
Toisaalta onhan se hienoa, että kirjallisuudellakin on
mediatähtensä muistuttamassa kirjallisuuden merkityksestä, joten antaa mennä
vain, Sofi Oksanen.
Vasemmalla Sofi Oksanen ja oikealla Eeva Tikka.
2 kommenttia:
En minäkään Oksasen kirjoja ymmärrä, mutta voivat ne silti joillekin olla ymmärrettäviä ja jopa parasta, mitä on koskaan kirjoitettu. Se, ettet sinä tai minä pidä jonkun teoksista, ei tee niistä teoksista turhia tai huonoja tai kirjoittajasta "turhaa julkkista"...
Oksasen ulkonäkötyyli on ihana. <3
- Elsa
Olet aivan oikeassa. Tiedän monia hyviä kirjoja, jotka luokittelen hyviksi, vaikka en niistä pidäkään.
Lähetä kommentti