keskiviikko 30. syyskuuta 2015

200 artonedustajaa

Pakolaiset, talousongelmat, uusimuotoinen avioliitto, Jumalaan uskominen ja ei-uskominen, Euroviisut ja Perttti Kurikan nimipäivät, futismaajoukkueen pelitaktiikka, sote, kirkon ja valtion suhteet, Vesa-Matti Loirin laulutaito, Ukraina-pakotteet, koulujen uskonnon opetus, Kreikan tilanne...

Monista asioista minulla ei ole niin jyrkän selvää mielipidettä kuin jotkut haluaisivat. Sen sijaan tunnen putoavani toisilleen huutelevien rintamien väliin. Olisiko keinoja, joilla tätä kaaosta voisi hallita?

Nyt olen ruvennut kuvittelemaan, että pääni sisällä on kaksisataa äänivaltaista edustajaa, niin kuin eduskunnassa on kaksisataa kansanedustajaa. Olen ruvennut kutsumaan niitä artonedustajiksi.

Olen havainnut, että monissa kiistakysymyksissä mielipiteeni syntyy äärimmäisen tiukan äänestyksen jälkeen. Välillä tulos on selvä, mutta vähemmistöön jääneitä artonedustajia on kuitenkin huomattava määrä. Kummallisimpia ovat ne tilanteet, kun huomaan esimerkiksi moraalisista syistä asettuvani vähemmistön kannalle.

On tietysti niitäkin asioita, joista artonedustajat ovat yksimielisiä. Taannoinen kansanedustaja Olli Immosen natsihenkinen viesti ei saanut minun päässäni yhtäkään kannattajaa. Niin öklö se oli.

Lahtelaisilla Ku Klux Klan -ideoilla ei pääse edes äänestykseen.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Luin tämän ääneen puolisolleni, joka on käynyt erään hurmoshenkisen liikkeen rippikoulun uskontoon liittymättömistä syistä (rippileiri järjestettiin puolisolle tutuilla paikoilla).

Totesimme yhdessä, että rippipapilla on hurjan suuri vaikutus siihen, miten ihmisen suhde uskontoonsa kehittyy.

Niin, että ei mulla muuta kuin kiitos sinulle, Arto.

(Mies erosi kirkosta päiviräsäsellisistä syistä järkiargumenteistani huolimatta. Minä uskon edelleen. Ja joo, tämä oli sitä positiivista palautetta)

Anonyymi kirjoitti...

Saanko kopioida ideasi "artonedustajista" (muuttaen ne tietysti itseni ja eri persoonallisuuksieni edustajiksi) omaan käyttöön? Kuulostaa käyttökelpoiselta tavalta pohtia omia mielipiteitään ja ajatuksiaan, vaikkei niitä koskaan tarvitsisi ääneen kenellekään kertoakaan. :) Minusta kun on hyvä olla asioista edes jotain mieltä, vaikkei siitä tarvitsisikaan puhua.

Arto Köykkä kirjoitti...

Siitä vain. Sehän on vain hauskaa nähdä ajatustensa vaeltavan maailmalla.