Kirjoittamistani kirjoista tärkeimpänä pidän vuonna 2009 julkaistua teosta Rakkaus, Jumala ja kuolema. Kovin moni sitä ei huomannut. Tuntui, ettei edes kustantaja muistanut sitä ensin minulta tilanneensa ja sen jälkeen saaneensa sen, mitä oli pyytänyt, (niin ne kertoivat) ja sitten myös julkaisseensa. Lukijapalautetta on tullut niin vähän, että joskus ihmettelen, onko sitä kukaan lukenut.
Sitäkin yllättävämpää ja mieluisampaa oli saada tänään postia. Mikkeliläinen kirjastonhoitaja Rauno Seppänen lähetti minulle runoteoksensa Ikietsijä. Yksi sen runoista on tehty kirjani ajatusten pohjalta. Eniten ilahduttaa se, että minut on ymmärretty oikein.
Näin kuuluu Seppäsen teksti:
Niille jotka eivät ikävöi jatkuvasti
Isän Jumalan syliin ja vierihoitoon,
vaan haluavat ottaa etäisyyttä Jumalaan
Niille joiden yöpöydällä ei ole
hiirenkorville kääntynyttä Raamattua
ja jotka eivät pyhä pyhältä täytä kirkkoja
Niille jotka eivät ylen aikaa jaksa rukoilla
ja muistuttaa Jumalaa heidän tarpeistaan
Niille joista liian lähellä Jumalaa palaa karrelle
Niille jotka kaikesta huolimatta uskovat
että isä rakastaa heitä yhtä paljon kuin
vanhempaa veljeä ja tuhlaajapoikaa
Heille minä omistan kaikki lämpimät ajatukseni
ja niiden allekirjoituksena on:
Jumalan etäinen rakastaja.
Seppäsen kirja on niin tuore, että olen ehtinyt toistaiseksi vain selailla, mutta hyviltä ne tekstit näyttävät. Seuraava sai poskilihakseni värähtämään. Eikös vain ole Seppäseltä ovelasti sanottu:
Sanoin Jumalalle,
etten ymmärrä sovitusoppien rönsyjä
ristinpuulla.
Jumala vilkuili sivuilleen, mutisi hiljaa:
"En minäkään,
mutta ei pahoiteta
Paavalin mieltä."
Kiitos.
2 kommenttia:
Olen lukenut kirjasi ja tiedän pari muutakin lukijaa. Ei mennyt aika hukkaan.
JH.
Voisiko olla, että lukijat ovat kirjailijan tapaan vaatimattomia ja vähäeleisiä? Ei helsinkiläisten tyyliin liikaa tekemisiään kehu, vaan tamperelaisittain hoidetaan hommat, huutelematta koko maailmalle.
Lähetä kommentti