Illan päätteeksi luin 1900-vuotta vanhaa kreikkalaista
rakkausromaania, joka päättyi onnelliseen loppuun. Suomentajan jälkisanat
selvitettyäni katsoin vielä netistä uutiset.
Harvoin siellä niin myöhään enää mitään on, mutta tällä
kertaa oli. Pariisi oli mennyt rikki, niin kuin nykyään on tapana sanoa.
Sammutettuani koneen ymmärsin, miten hiljaista meillä oli.
Pihaltakaan ei kuulunut mitään. Suljin ikkunan ja katsoin ikkunaverhoa. Se
laskostui niin kuin aina, eikä kukaan ampunut reikiä seinään. Meillä oli hyvin,
toisaalla ei. Siihen minä nukahdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti