Viime päivinä on keskusteltu plagioinnista eli siitä, millä
ehdoin kirjailija saa ottaa kirjansa osaksi jonkun toisen tekijän tekstiä ja
julkaista se omanaan.
Mikä on varastamista? Mikä on sallittua lainaamista? Mikä on
huijausta? Mikä on normaalia materiaalin keräämistä ja sen hyödyntämistä?
Myös nykyistä kaveriani Pentti Saarikoskea voi syyttää
kirjallisesta varkaudesta. Oikeastaan hän oli melkoinen kelmi, kun vohki kotoa
isänsä Simo Saarikosken sotapäiväkirjan. Lupaa kysymättä hän jäljensi sen
osaksi romaaniaan Ovat muistojemme lehdet kuolleet.
Isä tuskin ilahtui päiväkirjansa julkaisemisesta, ei se niin
suurta sanataidetta ollut. Isä tuli nolatuksi, sillä osana pojan
romaania hänen tekstinsä häpeällisen huonoksi. Vain ironian valo valaisi hänen
isänmaallista päiväkirjaansa. Poika kosti isälle lapsuutensa kokemuksia.
Kutsuisinko Pentti Saarikoskea nyt kirjalliseksi varkaaksi? –
En. Tämä on sitä luvatonta käyttöönottoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti