Yleensä en anna pummeille rahaa. Tiedän hyvin, mihin
tarkoitukseen se menee. Tiedän myös sen, että he kertovat kullekin ihmiselle
juuri sen tarinan, jonka he uskovat parhaiten tehoavan. Joillekuille kannattaa
kertoa ruoan tai bussilipun tarpeesta. Joihinkuihin tepsii rehelliseksi
ryhtyminen: "Suoraan sanottuna, kaljaan se menee."
Joskus annan myöten. Minut saa heltymään hyvä tarina tai
lause.
Maanantaina mies sanoi Helsingin Malmilla: "Annatko 45
senttiä?"
Eikä mitään selitystä, miksi juuri 45 senttiä.
Ajattelin, että tuo sepustus vaati tulla palkituksi. En
ollut sitä ennen kuullut. Mitäpä se minulle kuuluu, mihin runoilija rahansa
käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti