Ihmistä ymmärretään aina hänestä luotujen ennakkokäsitysten
tai hieman rumemmin sanoen ennakkoluulojen kautta. Minulla on esimerkki viime
keväältä.
Pentti Saarikoskea käsitelleen väitöskirjani nimi oli
Sakeinta sumua käskettiin sanoa Jumalaksi. Otsikossa sana "Jumala"
oli kirjoitettu isolla alkukirjaimella, juuri niin kuin Saarikoski sen itse
kirjoitti siinä Ääneen-kokoelmassa, josta työni otsikko on lainattu.
Kun täytin väitöskirjan julkaisemiseen vaadittavan
nettilomakkeen, jossa kysyttiin teoksen nimeä, sain huomata, että yliopiston
nettisivuilla luki ainakin aluksi sana "Jumala" pienellä
alkukirjaimella kirjoitettuna. En jaksa uskoa, että olisin itse tehnyt tässä
kohdin virheen. Olen muistavinani, että täytin lomakkeen kirjoitusvirheitä
välttääkseni perinteisellä kopioi ja liitä -periaatteella.
Niinpä on ajateltava, että nettisivujen päivittäjä on
päätellyt, että pieni alkukirjain siinä varmaan on, eikös tämä ollut se
jumalankieltäjä Saarikoski. Tai sitten hän on ajatellut, että pienellähän se
jumala nykyään kirjoitetaan, ei me nyt enää eletä 1800-luvulla.
Tuollainen ison alkukirjaimen vaihtaminen pieneksi vääristää
Saarikosken ajatuksen ja hänen huolellisesti rakentamansa systeemin. Työssäni
on kokonainen alaluku siitä, miten Saarikoski kirjoittaa sanan
"Jumala". Yleensä hän kirjoittaa siihen ison alkukirjaimen, mutta on
eräitä sanoja, jotka ikään kuin saastuttavat ympäristöään ja pudottavat Jumala-sanassa
olevan ison alkukirjaimen pieneksi. Kun Saarikoski liittää isäkäsitteen
jumalakäsitteeseen, hän ilmeisesti omien lapsuudentraumojensa pohjalta
kirjoittaa myös jumalan pienellä alkukirjaimella. Samanlainen vaikutus on myös
sanoilla "pappi" tai "kirkko". Normaali valinta on
kuitenkin iso kirjain, muut ovat poikkeuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti