Tuttavapiirissä on ollut enemmän tärkeisiin aikoihin ja
paikkoihin osuneita. Yksi heistä on August Reitti, suomalainen merimies, joka
on Maija-anoppini isä. Hänen ja hänen merimieskavereidensa tarinan kertoo
Pertti Rönkkö tuoreessa kirjassaan Aselevon maksumiehet.
August Reitti oli toisen maailmansodan lopussa töissä m/s
Wappu -nimisellä laivalla. Wappu kuljetti Suomesta puutavaraa Saksan Danzigiin (Gdanskiin).
Se lähti matkaan varustajan määräyksestä vielä sen jälkeen, kun Saksan ja
Suomen välit oli jo katkaistu. Danzigissa laivaan tuli kaksitoista Gestapon
konepistoolimiestä, jotka ottivat aluksen haltuunsa.
Miehet vietiin Stutthofin keskitysleirille. Rönkön mukaan
Stutthof kuului keskitysleireistä pahamaineisimpiin. Vangeista oli juutalaisia seitsemänkymmentä prosenttia, ja kaikkiaan vuodesta 1939 vuoteen 1945 leirillä
oli 130 000 vankia. Suomalaisia oli 138, ja heistä 92 oli merimiehiä.
Stutthofissa kuoli 80 000 vankia. Suomalaistenkin olot olivat kurjat, mutta
hieman helpotti se, että heitä pidettiin rodullisesti kelvollisina ihmisinä.
Saksan sotaonnen romahtaessa ja kaaoksen ottaessa vallan
Stutthof evakuoitiin ja vangit komennettiin 160 kilometrin marssille. Sodan viimeisten taisteluiden jälkeen Ruotsin
Punainen Risti otti suomalaiset hoiviinsa. Ruotsin kautta miehet pääsivät
vihdoin kotiin.
Kotona August Reitti ei koskaan muistellut Saksan aikaa. Jos
televisiosta tuli jokin keskitysleirejä käsitellyt ohjelma, hän poistui
paikalta, koska hän "oli nähnyt".
Augustin veli valitsi toisen puolen. Hän innostui Amerikan
vuosinaan kommunismista ja loikkasi ihannemaana pitämäänsä Stalinin
Neuvostoliittoon. Hän katosi sinne sen siliän tien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti