Minun ikäisilläni ihmisillä kaikkien lasten yhteinen koulu, kansakoulu, päättyi neljään vuoteen. Menestyneimmät ja monesti myös varakkaampien perheiden lapset jatkoivat oppikouluun ja sitä tietä vaikkapa lukioon ja edelleen yliopistoon saakka. Heikommin menestyneet ja joidenkuiden vähävaraisten vanhempien lahjakkaat lapset jäivät kahdeksi vuodeksi kansakouluun ja sen jälkeen siirtyivät kahdeksi vuodeksi kansalaiskouluun.
Oppikouluun pyrittiin. Lapsilta testattiin äidinkielen ja matematiikan taitoja.
Äidinkielen testissä tehtävänäni oli kirjoittaa aiheesta "Suomalainen urheilija". Sain kirjoituksestani huonot pisteet, tai sitten kirjoitus hylättiin kokonaan. Menestyin matematiikassa sen verran kelvollisesti, että pääsin sisään, mutta kirjoituksen arviointi jäi kiusaamaan. Minun oli näet arvioitu poikenneen aiheesta, koska en ollut tyytynyt kirjoittamaan vain yhdestä urheilijasta, vaan olin kirjoittanut monesta.
Yhä ihmettelen arvostelijoiden typeryyttä. Aivan oikein olin ymmärtänyt otsikon kollektiivisesti. Jos kirjan otsikko on, että "Suomalainen urheilija", kirjan mahdollinen ostaja ymmärtää, että se käsittelee suomalaisia urheilijoita yleensä, ei jotain tiettyä urheilijaa. Tuo kymmenvuotias pieni poika olisi ollut väärässä vain siinä tapauksessa, että otsikkona olisi ollut "Eräs suomalainen urheilija". Muutenkin on tyhmää arvioida lasten kykyjä sen perusteella, sattuvatko he pysymään aiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti