Siinä välissä on kakkoseksi arvostamani Diego Armando Maradona. Hän on näistä kolmesta se, joka ei kiinnosta vain urheilijana, vaan syvästi onnettomana ihmisenä. Hän putosi sankaruudesta epäonnistumisten kautta halveksintaan, ja vielä kerran hän sai uuden mahdollisuuden, kun hänet valittiin johtamaan Argentiinan maajoukkuetta. Hän tärväsi tämän mahdollisuutensa.
Maradonassa on samaa koskettavuutta kuin Muhammad Alissa tai Matti Nykäsessä. Kesällä näkemäni dokumentti on jäänyt vaivaamaan. Siitä selvisi, ettei ole helppoa olla maailman paras siipeilijöiden keskellä. Ei ole helppoa olla Maradona, joka vain jalkapallokentällä pääsi varjostajistaan eroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti