Viimeisimpään Aamulehden kolumniini en ollut oikein tyytyväinen. Kun painoin lähetysnappia, ajattelin että menköön. Kirjoitan seuraavalla kerralla paremman.
Lähdin liikkeelle makaronivellistä, lapsuudentraumastani. Sanoin sen pakkosyöttämistä tuputtamiseksi, ja siitä sain syyn kirjoittaa maailmankatsomusten tyrkyttämisestä. Jälkimmäinen on mielestäni tärkeämpi aihe kuin koulutraumat, koska sitä näen ympärilläni joka päivä. Makaronivelliä minun ei tarvitse enää ikinä syödä.
Olin sitä mieltä, että teksti levisi liikaa ja käsitteli liian monia asioita. Olisi pitänyt keskittää.
Kolumnistani seurasin kuitenkin kiinnostavaa keskustelua, joka enimmäkseen liittyi kouluruokaan ja sen tuottamiin traumoihin. Yleisesti sietämättömiä ruokia ovat olleet myös kaalikeitto ja -pata, maksalaatikko, hernekeitto ja aladobi. Myös kesäkeitto mainittiin. Muistan siitä erään rippikoululaisen, joka sanoi, ettei käytä kesäkeittoa edes mausteena. Tunsin häntä kohtaan myötätuntoa ja päätin, että sitä ei sitten ruokalistalla olisi.
Minulle uutta tietoa oli, että sinänsä tuttu käsite "putkimiehen oksennus" tarkoittaa juuri inhokkiani makaronivelliä. Kuvaavan sanan on joku sanaseppo keksinyt.
Aamulehden kolumnini on täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti