Uusia etunimiä ollaan jälleen lisäämässä kalenteriin. Tätähän tehdään säännöllisin väliajoin. Uusia nimiversioita ilmaantuu, ja Suomen kansainvälistyminen tuo vaihtoehtojen tarvetta. Ihmisten makukin vaihtelee. Viitisenkymmentä vuotta sitten Onnin, Toivon, Voiton, Rauhan ja Helmin kaltaiset nimet olivat täysin epäsuosiossa, mutta eivät ole enää.
Tuore Kotiliesi otsikoi: "Vau, mitä uusia miesten nimiä pian lisätään kalenteriin!" Oli huutomerkki ja kaikki.
En kuitenkaan usko, että lapset yleisesti innostuvat siitä, että heidän nimensä on vau! Olen ollut havaitsevinani, että heidän mielestään on päinvastoin mukavaa, jos jossain on joku kaima. Toisaalta voi olla kiusallista, jos kaimoja on samalla luokalla kovin monta. Lapsi on mielellään erityinen, mutta kun on liian erityinen, muuttuu oudoksi, ja voi olla rasittavaa, että nimen sanoessaan herättää ihmetystä.
Ainakin minua kiusaa, jos arkiset ja jokapäiväiset asiat ovat vau! Nimi saa olla sopivasti erilainen, jottei se aina huku massaan, muttei sen tarvitse olla liian outo eikä ainutlaatuinen. Vierastan aamuradion toivotuksia, että olisipa teillä tänään mahtava maanantai. En jaksa sellaista elämän ilotulitusta, ja jos joku autokauppias haluaa myydä minulle, hänen ei kannata mainostaa, että tarjolla oleva auto kääntää muiden ihmisten päät. Ainakaan silloin ei tule kauppoja. On niitä tietysti toisenlaisiakin ihmisiä, mutta vähemmän ainakin tällä seudulla, jossa Popeda kerää stadionin täyteen, tavalliset kaverit Tampereen Ikurista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti