Koukkasin kaupunkikävelyllä tutun divarin kautta, mutta ikkunassa ei ollut yhtään kirjaa, joka olisi ollut välttämätöntä ostaa. Huomioni kiinnittyi jalkakäytävälle pysäköityyn poliisiautoon. Sen vieressä oli konstaapeli ja ulkomaan kieliä puhuva vanhahko mies, jolla oli kädessään prepaid-liittymän pakkaus.
Kyseessä ei ollut pidätystilanne eikä muukaan varsinainen poliisitoimi. Keskustelu oli englanninkielinen, ja erotin siitä vain yhden sanan "okay". Eleet viittasivat siihen, että oli käynnissä jonkinlainen opastus.
Jokaisessa ammattikunnassa on mätämunansa, myös poliiseissa. Olen nähnyt tuoreita videoita Elokapinan mielenosoituksista, jotka ovat herättäneet vakavan kysymyksen siitä, ovatko virkavallan otteet kohtuuttomia. Siitä huolimatta luotettavat poliisin ovat juomakelpoisen hanaveden ohella niitä suomalaisia itsestäänselvyyksiä, jotka ovat maailmanlaajuisesti harvinaisia ja samalla kotimaassa liian vähän arvostettuja.
Kun poliisi pysäyttää auton, Suomessa ei tarvitse muistuttaa itseään, että älä erehdy tekemään äkkinäisiä liikkeitä. Kun poliisi tulee kadulla vastaan, ei ole mitään syytä vaihtaa kadulle toisen puolen. Sakottava poliisi ei ota ylimääräisiä provikoita. Näitä maita ei ole maailmassa kovin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti