Tänään olin seurakuntamme papeista se, joka oli vuorollaan toimittamassa lestadiolaisten kirkkopyhää.
Kirkkoreissulla tuli mieleeni, millainen Suomi olisi, jos jokainen aikuinen saisi käyttää saman verran ääniä kuin on huollettavina olevia alaikäisiä lapsia (jaettuna tietysti kahdella). Äänioikeutta voisi ainakin periaatteessa jakaa myös tällä keinoin.
Tai mitä jos kiinalaiset ja intialaiset saisivat maapallolla väkimääräänsä vastaavan määrän valtaa?
Ajatus on niin utopistinen, ettei sitä kannata todellisuudessa ehdottaa. Siitä huolimatta sillä voi leikkiä.
5 kommenttia:
Miksi noin pitäisi jakaa? Yksi peruste tulee mieleen: lasten vanhemmilla on suurin intressi ajatella tulevaisuutta, ajatella millainen Suomi päätösten seurauksena tulee.
Tuo jakotapa jättäisi kuitenkin suuren osan kansaa äänioikeudettomaksi.
Eihän siinä keneltäkääm äänioikeus menisi. Jokaisella täysi-ikäisellä olis tietysti äänioikeus. Lapsista tulisi bonusta.
Pointtini on kuitenkin siinä, millaiseksi maailma muuttuisi, jos sitä ruvettaisiin kehittämään lasten ja köyhien ehdoilla. Perustukset saattaisivat järkkyä.
Käytännössä homma taitaa mennä niin, että kaikki saavat tulojensa verran valtaa. Sallainen tulee väistämättä mieleen, kun katselee millaisia päätöksiä täällä tehdään: mielenterveyspotilaille ei makseta hoitoa, ei edes lääkitystä. Samalla Helsingin kaupunki maksaa 90 prossaa jokaisen Talissa golffaavan pelimaksuista. Ehkä se on vähintä, mitä näiden onnettomien syrjäytymisen estämiseksi voidaan tehdä.
Maltan tuskin odottaa mitä käy, kun muutaman vuoden päästä Kiina ja Intia alkavat dominoida tätä leikkiä.
Tatu
Toisaalta taas ylikansoitus köyhdyttää maailmaa, joten eikö kestävämpi ja perustellumpi ratkaisu olisi päin vastoin rajoittaa järkyttävän kokoisia lapsikatraita (esim yli 4 lasta) omaavien äänioikeutta?
Maailmassa riittää luonnonvaroja ihmisten tarpeille,mutta ei heidän ahneudelleen.
Mahatma Gandh
Lähetä kommentti