Tänään luin Aamulehdestä kouluelämää käsitelleen tekstin, jonka on kirjoittanut Tiina Keskinen, tamperelainen opettaja ja sinänsä pätevä kirjoittaja. Hän kertoo, että kouluissa häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt. Sääntöjä ei ole, kotona ei välitetä.
Höpsistä, sanon minä.
Varmasti on olemassa marginaalinuorten ryhmä, joka on täysin menettänyt otteensa elämästä, mutta nuorista tehdyt tutkimukset kertovat todellisuudessa jostain muusta kuin kurin höltymisestä. Niiden mukaan uusi sukupolvi on päinvastoin kilttiintymässä. Trendi on aivan selvä.
Olen sukupolvea, jonka lapsista nuorimmaiset käyvät nyt yläastetta. Ei ainakaan meidän polvellamme ole varaa valittaa kurittomuudesta. Omat muistikuvat kertovat, että monilla oppitunneilla ei tullut opiskelemisesta mitään. Lennokit lensivät, kun opettaja kirjoitti yhtälöitä taululle. Oppilaat sinkoilivat sinne tänne.
Vuonna 1973 Järvenpäässä Kartanon koululla pidettiin oppituntien aikana ovet suljettuina. Syynä oli se, että saatiin väki pysymään edes luokassa sisällä. Mitään muuta tavoitetta ei ollut.
Koulukiusaamista ei kieltämättä ollut, mutta se johtui vain siitä, että sanaa ei ollut keksitty. Jonkinlainen terrori oli koulun normaalia arkea. Ainakin Jokelan kansakoulussa oli koko ajan vaarassa saada turpaansa, ellei ollut oikeita kavereita.
Valitus nykynuorison turmeltuneisuudesta on ikuinen. Vuonna 354 syntynyt kirkkoisä Augustinus kirjoittaa Tunnustuksissaan: "- - opiskelijain vallattomuus on häpeällistä ja hillitöntä. He syöksyvät sisään häpeämättömästi ja hurjina kuin sekopäiset he rikkovat kaiken järjestyksen, minkä jokainen opettaja oppilaittensa hyväksi säätää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti