maanantai 7. marraskuuta 2011

Kannatti odottaa yli yhdeksänkymmentä vuotta

Kesti odotella yli yhdeksänkymmentä vuotta. Vasta nyt rippikouluikäiset nuoret eivät enää tiedä, ovatko heidän esivanhempansa ampuneet toisiaan punaisten vai valkoisten puolella.

Tätä kannatti odottaa.

Terveisiä vain sille muistaakseni Ruovedellä syntyneelle miehelle, joka varmuuden vuoksi osti oman hautapaikkansa rinnalta kaksi muuta. Hän ei halunnut missään tapauksessa vartoilla ylösnousemusta väärälle puolelle kuuluneen vieruskaverin seurassa.

4 kommenttia:

Tommi M. kirjoitti...

Hieno juttu! Ainakin oma sukupolveni (vuosimallia 1970) viela tiesi nama jutut aika hyvin. Mutta pitaako nyt surra, etta nuoret eivat tunne historiaa ja omia juuriaan?

Arto Köykkä kirjoitti...

Iloitsen kyllä. Ehkäpä nämäkin nuoret tuntevat juurensa, mutta eivät enää pidä noita onnettomia tapahtumia omina juurinaan.

Tommi M. kirjoitti...

Tasta tulee mieleen tuntoni ajalta, kun itaisen Euroopan rautaesirippu romahti. Kun katselin kuvia kommunistijohtajien patsaita kaatavista massoista, niin toivoin ettei niita kaikkia poistettaisi. Ei menneisyys silla poistu, etta patsaat havitetaan. Eika menneisyytta aina ole hyva unohtaa. Vahan samanlaista touhua kuin epasuosioon joutuneiden neuvostojohtajien poistaminen vanhoista valokuvista. Mutta toisaalta tietysti se oli varsin ymmarretavaa toimintaa juuri vapauden saavuttaneilta kansalaisilta. – Ehka sinulla Ate on asiaan myos nakokulma, kun olet Ita-Eurooppaa enemman kolunnut?

Arto Köykkä kirjoitti...

Vallankumouksen hetkenä, vihatun vallan poistuessa ihmiset eivät jaksa ajatella menneisyyden historiallista arvoa.

Mielestäni oli outoa, että saksalaiset niin perin juuri kaatoivat vihaamansa Berliinin muurin, mutta niin siinä vain kävi.