En vastusta mopoautoja. Eivät niiden kuljettajat ole sen syntisempiä tiellä liikkujia kuin muutkaan. Eikä välttämättä ole heidän vikansa, että esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelun avulla asuinpaikat, kaupat, työpaikat, koulut ja harrastusmahdollisuudet on viety niin kauas toisistaan, että nuorellakin ihmisellä pitää olla kulkupeli voidakseen olla mukana siellä missä muut.
Vielä vähemmän tunnen sympatiaa liikennerasisteja kohtaan, jotka kiilaavat mopoautoja ojaan.
Enkä jaksa uskoa, että mopoauto olisi yksityiselle ajajalle vaarallisempi kulkupeli kuin tavallinen skootteri. Kulkeehan se sentään neljällä pyörällä ja onhan siinä kuoria ihmisen suojana. Kai ne jotain suojaavat.
Viimeisimmät uutiset ylisuurista matkustajamääristä ovat kuitenkin alkaneet huolestuttaa. Tarvitaan vain viaton peräänajo, ja jälki on rumaa.
Joitakuita nuoria olen saatellut haudan lepoon. Niistä tapahtumista on aina jäänyt päällimmäiseksi traumaattinen olo. Niitä traumoja en haluaisi lisää.
Pitääkö odottaa, kunnes luetaan uutinen: "Mopoauto kolarissa - kuusi nuorta kuoli."
Sen uutisen jälkeen havahdutaan. Lehdet repivät otsikoita. Syyllistetään vanhemmat, kolarin toinen osapuoli ja kortin myöntänyt poliisi. Lopuksi eduskunnassa kirjoitetaan uusi laki. Jonkun vain täytyi ensin kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti