Kiitoksia kommentaattorilleni Tommille virityksestä. Oli mukavaa kirjoittaa tämä teemallinen sarja. Teksteissä ei ollut juuri mitään sellaista, mitä en olisi jossain aiemmin sanonut, mutta ensimmäistä kertaa asettelin ajatukseni tähän järjestykseen.
Jälkihuomautuksena sanon, että ihmisen ikä ja elämäntilanne vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaista todennäköisyyttä valinnan syntymiseksi edellytetään. Jumalasuhteessa vaaditaan suurinta prosenttia silloin, kun ollaan keski-iässä ja oma itseluottamus ja varmuuden tunne ovat vahvimmillaan. Lapsuudessa, nuoruudessa ja vanhuudessa riittää pienempikin prosentti. Hukkuva ei laske prosentteja, promillekin riittää.
Eikä rakastunut ihminen laskelmoi. Muistan kahdenkympin iästä, kuinka istuin vanhan kaverini kanssa jossain kahvilassa. Sitten hän havaitsi jonkun. Saman tien hän nousi ylös, otti laukkunsa ja sanoi: "Nyt täytyy mennä."
Ei olympiasatasen finalisti sen intohimoisemmin lähde.
* * *
Iacoccan Autoelämäkerta kannattaa lukea. - Tai älkää sittenkään. Kun sen luette, saatte selville, mistä ovat peräisin kaikki johtamiseen liittyvät ajatukseni.
6 kommenttia:
Epailet siis, etta tuntoni saattavat muuttua kun tama keski-ian uho jaa taakse?
Kylla se Iacoccan kirja nyt pitaa varmasti lukea. Niin monet viisaat ihmiset siita puhuvat.
Kiitos viela kerran tasta teemasta Ate, ja blogistasi yleensakin. Blogisi lukeminen vie minut nuoruuteeni, kun aina innolla ja mielenkiinnolla luin Pirkkalaisen "merkintojasi."
Eikä rakastunut ihminen laskelmoi.
Tama on taysin totta. Omassa elamassa tamanlajinen laskelmoinnin puute johti niihin rohkeimpiin vetoihin, jotka ainakin omissa silmissa viela nain jalkikateenkin paatyivat komeisiin ylanurkkakuteihin. Ilman rakkauden huumaa tai keski-ian tuoman ylellisen varmuuden etsimisen vaikutuksen alaisena tuskin olisi niista paikoista uskaltanut yrittaa.
Tuo ikäjuttu on sellainen yleinen fakta, jota ei välttämättä voi soveltaa yksityiseen ihmiseen. Vähän sama asia kuin siinä, että tietty prosentti avioeroista päätyy eroon, mutta kukaan ei voi tehdä juuri näistä prosenteista omaa avioliittoa koskevia johtopäätöksiä.
Ja vaikka nyt omalla kohdalla sattuisikin käymään niin, että uskonnollistuu elämän loppuvuosina, ei siitä pidä tehdä liian suuria johtopäätöksiä. Sehän voi olla viisastumisen sijasta myös höppänöitymistä.
Ihmisen uskonnollisuus vaihtelee ikäkausien mukaan, mutta myös kellonaikojen ja olinpaikkojen mukaan. Jos kysellään, kuinka moni uskoo/eiusko/eiosaasanoa, saadaan perin erilaisia lukuja sen mukaan, ovatko vastaajat aamuseitsemältä ruuhkabussissa vai ilta-aikaan vuorilla avoimen tähtitaivaan alla.
* * *
Jumala olisi minun ymmärrykseni mukaan käsiteltävä tosiaan samassa aivolohkossa kuin rakkauden asiat. Jos hänet sijoittaa osastoon talon hankinta, pankkitalletukset ja osakekurssit, tuloksena on vain epäjumalia, ja niiden suhteen haluan pysyä ateistina.
"Iacoccan Autoelämäkerta kannattaa lukea. - Tai älkää sittenkään. Kun sen luette, saatte selville, mistä ovat peräisin kaikki johtamiseen liittyvät ajatukseni."
Hmm. Jotenkin tämä kirjoituksen loppu olisi ollut täydellisempi, jos se olisi päätetty hymiöön ;)
En käytä ikinä hymiöitä. Olen kirjoittanut aiheesta myös tässä blogissani 11.12.2011
Kiitos Iacocca-vinkistä! Lopun politiikka- ja isänmaahöpötyksiä lukuun ottamatta kirja on tasokas.
Hatis
Lähetä kommentti