Kolmisen vuotta sitten kohtasin lomareissulla puolitutun nuorenmiehen, jonka tosin olen aiemmin tuntenut melko hyvinkin. Kysyin kuulumisia. Ehkä hänen oli helppo puhua, koska en kuulunut hänen tämänhetkiseen lähipiiriinsä. Ehkä hän oli juuri nyt uskottua vailla.
"Kun tulit kysyneeksi niin kerron", hän aloitti. "Tänään olen ihmetellyt sitä, kuinka naisen saadakseen on pantava parastaan likoon. Kammattava hiukset, pestävä hampaat, esiteltävä saavutuksensa ja osoitettava, että on jotain. On oltava mukava."
Kysyin, oliko hän selvinnyt siitä koetuksesta.
"Selvisin."
Annoin hänen jatkaa, jos mieli teki.
"Sitten tulee se toinen päivä. Silloin joutuu paljastamaan millainen surkimus ja mätäpaise todellisuudessa on. Minulla se koetus oli eilen."
"Selvisitkö siitäkin?"
Oli pieni tauko, kun vastaus hieman viipyi.
"Selvisin. Yhdessä ollaan."
Mutisin, että se oli matka ihastumisesta rakkauteen.
2 kommenttia:
Joo joo, nainenhan testaa miestä yhä uudestaan; sanovat paskatestiksi. Ja jos et pärjää testissä, niin sen saaminen käy entistä kyseenalaisemmaksi. Jostain syystä tuo testaaminen ei vain oikein toimi toisinpäin. Oletettavasti miehillä on tuossa pelissä enemmän menetettävää. Nainenhan saa uuden pomotettavan/testattavan paljon helpommin kuin tavan mies.
Minä tulkitsen tapauksen eri tavoin. Minun ymmärtääkseni tämä ei liity millään tavoin miessukupuolen ja naissukupuolen suhteeseen, vaan siihen mikä on oikeaa rakkautta ja mikä on vain sen esiaste.
Lähetä kommentti