Iltakävelyllä mietin Yhdysvaltain Georgiasta tullutta uutista, jonka mukaan siellä on koulutettu poliiseja tähtäämään sydämen ja pään sijasta nivusiin. Se olisi ikään kuin parannusta, ja ehkä olisikin.
Samassa minut yllätti takaa päin tullut kaupungin liikennelaitoksen linja-auto. Se pysähtyi vierelle, ja ovi avautui. Ratin takaa tervehti yksi Pirkkalan nuorista miehistä. Moikattiin. Ehdimme vähän puhua toisillemme, kuten sen miksi liikuin poikkeuksellisesti oudoilla suunnilla. Jotain muutakin sanoin.
Bussissa oli yksi tai kaksi matkustajaa, mutta kukaan ei valittanut viivästystä. Sitten auto lähti, ja minä jatkoin kävelyäni.
Monet maailman isot asiat ovat vinksallaan, mutta niin kauan on toivoa, kun tällaiset kohtaamiset ovat mahdollisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti