Helsingin reissulla kävelin Senaatintorin poikki. Joskus olimme nuorten kanssa pelanneet siellä lyhyen jalkapallo-ottelun. Toisena maalina oli ollut Aleksanteri II:n patsas, ja toisen maalin tolpat olimme rakentaneet repuista. Nyt Unioninkadun puolella oli pysäköity poliisiauto eikä ottelu olisi onnistunut.
Poikkesin Aleksanterinkadulle, ja yliopisto jäi oikealle puolen. Se on käymistäni opinahjoista ainoa, joka ei ole ikinä ahdistanut. Pidin akateemisesta vapaudesta ja siitä, etteivät opettajat pelotelleet muikkareillaan.
Kadun päässä vilkkui runsaasti sinistä. Poliisiautot turvasivat mielenosoitusta, kun nelisenkymmentä ihmistä vaati Suomea lopettamaan aseiden oston Israelista. Joku mies soitti haitaria ja kohta hänen jälkeensä joku toinen. Pari korttelia myöhemmin oli kolmas mies kontallaan jalkakäytävällä. Hän ei soittanut mitään, mutta hänelläkin oli astia, johon olisi voinut pudottaa rahaa. Olen muuttanut rahatalouteni kortteihin enkä kuljeta käteistä mukanani ja olen välttynyt moraalisilta kysymyksiltä. Voin aivan rehellisesti sanoa, että rahaa ei ole, kun sitä ei ole. Näppärää, eikös vain? Lec sanoo: ”Hänen omatuntonsa oli puhdas. Hän ei käyttänyt sitä koskaan.”
Jotkut odottivat Stockmannin edessä ratikkaa tai sporaa (ihan miten tahansa). Me muut vain kävelimme.
3 kommenttia:
Ei minullakaan ole rahaa,eikä nykyään ehkä muillakaan. Nykyaikaa 🤔
Tähän on hienosti kätketty pieni novelli. On Aleksanteri, senaatti, yliopisto, poliisi, valtiot - kaikki se, minkä varaan kulloinenkin historian totuus rakennetaan. Ja siellä jossain välissä ihmiset liikkuvat. Mielenosoitus on hyvä kuva. Kerjäläinen on kontallaan, ja kun ei ole käteistä, omaatuntoa ei tarvitse käyttää. Mieli ehkä on, mutta sitä ei voi osoittaa. Voi vain kävellä.
Teksti on sillä lailla taitavasti laadittu, ettei voi olla varma, käveleekö puhujaminä mielenosoituksen mukana vai vain vieressä jalkakäytävällä. Veikkaan, että vieressä. Novellissa se ei paljastuisikaan.
Kirjoittajan paras ystävä on älykäs, tarkkasilmäinen lukija, joka huomaa kirjoittajan vivahteet lukijoiden yleensä katsoessa niiden ohi.
Lähetä kommentti