Pakkasten keskellä kuulin radiosta idean siitä, mitä pitää tehdä, kun sähkölämmitteisestä talosta häviävät sähköt ja lämpötila laskee vilun ja palelemisen puolelle.
Silloin pitää tehdä niin kuin majaa leikkivät lapset. Olohuoneen ruokapöytä peitetään lakanoilla ja vilteillä niin, että päivänvalo ei pääse majaan eikä lämpö karkaa pois. Patterilampulla tehdään valoa. Sitten vain kömmitään majan sisään koko perhe ja ollaan vieri vieressä.
Navetoissa tullaan toimeen lehmien ruumiinlämmöllä, ja sama periaate toimii olohuoneen pöydän alla. Innostuin ideasta niin paljon, että jo melkein toivoin pitkää sähkökatkosta.
Samalla ollaan elämän perimmäisissä totuuksissa. Kummallisella tavalla sormet lämmittävät sormia, kun niitä ei eristetä toisistaan niin kuin sormikkaissa. Yhtä pitävät ihmiset lämmittävät toisiaan, kun taas yksinäisellä on yksinäisyytensä lisäksi vilu kärsittävänään.
2 kommenttia:
Hassua, että juuri pohdin samaa asiaa. Minä tosin päädyin ajatukseen, että pitäis varmaan hankkia agregaatti. Kun sähkö loppuu, niin VILP lakkaa toimimasta. Öljypolttimen pumppu vaatii sähköä ja agregaatilla saisi sen toimimaan ja tuvan lämmitettyä.
Olen aina epäillyt, että sormikkaissa sormet palelevat myös psykologisista syistä. Ei ole hyvä yksin, sormenkaan.
Lähetä kommentti