Köyhyys ei ole vain ihmisen taloudellinen tila, jota voitaisiin mitata palkkatulolla ja elinkustannuksilla, vaan se on osattomuutta kaikesta siitä, millä ihminen hankkii itselleen valtaa, turvallisuutta ja arvonantoa. Nykyään köyhistä on tehty kurinpidon kohteita, ja juuri tämä on köyhyyden maksimointia.
Kohtalaisenkin elintason saavuttanut ihminen voi olla köyhä – ei vain siinä mielessä kuin äiti Teresa arvosteli länsimaista tunneköyhyyttä, vaan myös siinä mielessä, että hän ei voi vaikuttaa elämänsä suuntaan. Hänen kohtalostaan päätetään hämärissä instansseissa, pankeissa ja suurten johtajien kokouksissa.
Hänellä voi olla omaisuutta, mutta se perustuu pankista nostettuun lainaan, ja viime kädessä siitä määrää joku toinen. Hän kutsuu itseään omistajaksi, vaikka todellisuudessa hän on vain omaisuutensa haltija.
Hänellä on elintason kaikki tunnukset, mutta sittenkään hän ei voi tuntea, että hänen elämäänsä arvostettaisiin. Vaikutusmahdollisuuksia hänellä ei ole, koska rahavirrat ovat siirtyneet demokraattisesti valittujen elinten ulottumattomiin.
Lisäksi on absoluuttista köyhyyttä suhteellisen köyhyyden ohella. Se tuntuu nälkänä ja ahtaana asumisena. Niinpä ei pidä unohtaa niitä, joiden on valittava, ostaako ruokaa vai lääkkeitä, hankkiiko lapselleen kevättakin vai itselleen kengät reikiintyneiden tilalle.
Kerran viikossa ajattelen perulaisen kirjailijan Manuel Scorzan romaania Garabombo, näkymätön mies. Se kertoo intiaanista, jonka näkymättömyydellä oli perin arkinen syy. Garabomboa ei nähty, koska hän oli osaton. Hän oli samalla tavoin näkymätön kuin intiaanien kokemat vääryydet.
2 kommenttia:
No niin, tuli saarna Arto Köykältä.
Ei siinä mitään. Uskovainen isoäiti sanoi että minusta pitää tulla pappi, ei tullut. Mutta näemmä joku halu "saarnata" ties mitä on.
Puutun tuohon typerään käsitteeseen suhteellinen köyhyys.Jotenkin tuntuu, että käsite perustuu enemmän typerään kateuteen, kuin todelliseen hyvinvointiin, jos pärjäät hyvin,
Suhteellista köyhyyttä on tämä: Pojat ovat menossa urheilukentälle. Yhdellä pojalla on vaihteeton pyörä, jolla pääsee hyvin perille. Siksi hänen köyhyytensä ei ole absoluuttista, mutta muihin poikiin nähden hän on suhteellisesti köyhä, koska muilla pojilla on nopeat vaihdepyörät. Lähdetään kentälle, ja kun vaihteetonkin pääsee vihdoin perille, muut pojat ovat jo tehneet jaot ja pelit ovat pitkällä.
Lähetä kommentti