Minulle käsittämättömästä syystä Tuntemattomasta sotilaasta
ollaan tekemässä kolmatta elokuvaversiota.
Nyt sopii miettiä, miksi Rauni Mollbergin versiosta ei ole
tullut rakastettua ja yhä uudelleen katsottua klassikkoa.
Laineen versiossa on kieltämättä ongelmansa. Kaavamaisesti siinä välillä taistellaan ja välillä sanaillaan. Kun Mollbergin elokuvaa aikanaan suunniteltiin, tavoitteena oli tehdä
realistinen teos, joka esittäisi sodan kaikessa kauheudessaan.
Mollbergin elokuvassa olikin jyskettä ja savua. Kieltämättä se oli realistinen, mutta näyttelijät jäivät tämän jytinän vangeiksi. Pommien
räjähdellessä heidän vuorosanansa eivät kuuluneet eivätkä heidän kasvonsa erottuneet.
Kolmesti kirjan lukeneena katsojana totesin vain kaiken aikaa miettiväni, kuka
oli kuka. Ihmettelin, miten kävi niille katsojille, jotka eivät olleet lukeneet
kirjaa.
Henkilöhahmot eivät tulleet läheisiksi, ja siksi oli yhdentekevää, miten heille kävi. Laineen versiossa he ovat kuin omia kavereita,
ja siksi heidän kohtalonsa tekee kipeää.
Kirja on parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti