Edellisessä tekstissäni kirjoitin maalaisjärjen puutteesta.
Tasapainon vuoksi kerron vastakkaisen esimerkin. Juttuni olisi parempi, jos
voisin kirjoittaa tarkemmat yksityiskohdat, mutta ymmärrettävistä syistä tyydyn
yleisiin piirteisiin.
Viime vuonna olin tilanteessa, jossa ammattibyrokraatti teki
aivan tietoisesti lainvastaisen päätöksen. Kyse ei ollut suuresta
laittomuudesta, mutta laittomuudesta kuitenkin. Ongelmana oli laki, joka
periaatteessa oli aivan hyvä, mutta siinä ei vain ollut osattu ottaa kaikkia erikoistapauksia huomioon.
Tarkistin häneltä, aikoiko hän todella tehdä niin kuin oli
sanonut tekevänsä.
"Kyllä aion tehdä. Joskus vain inhimillisyys menee
kaiken edelle", hän sanoi. "Eikä tässä asiassa kukaan tule
kiinnittämään tähän niin sanottuun rikkeeseen mitään huomiota. Ei kaiken maailman valvojilla ole silmää
tällaiselle. Ja mitä sitten, vaikka olisikin. Saan enintään jonkin muodollisen
huomautuksen. Mitä se nyt sitten haittaa sen rinnalla, että ihmisen asia
tulee hoidetuksi. Ja juuri tässä asiassa kukaan ei tästä päätöksestäni kärsi,
eikä tässä ketään huijata."
2 kommenttia:
Etkö nyt millään voi valaista enemmän? Virkailija, joka ei ollut ilkeä byrokraatti, siis teki inhimillisesti oikean päätöksen, joka oli vastoin lakia?
Juuri näin se meni.
Lähetä kommentti