Kolumbialaislapsista on kerrottu hellyttäviä uutisia. Niiden mukaan neljä lasta joutui lento-onnettomuuden takia keskelle viidakkoa vaille aikuisten apua. Nyt heidät on vihdoin löydetty neljäkymmentä päivää kestäneiden etsintöjen jälkeen. He ovat iältään 13-, 9- ja 4-vuotiaita, ja nuorimmainen on vain 11 kuukautta.
Nämä alkuperäiskansoihin kuuluvat lapset pelastuivat perinteisten elämäntapojensa ansiosta. He söivät hedelmiä, juuria, kasvien osia ja siemeniä. He olivat myös onnistuneet löytämään ainakin yhden ilmasta heille pudotetun selviytymispaketin. He tiesivät, mitkä hedelmät olivat syötäviä ja osasivat vältellä petoeläimiä ja myrkyllisiä hyönteisiä. Isosisko säännösteli annoksia.
Kolumbialaislasten tarina osin päinvastainen kuin William Goldingin romaani Kärpästen herra, joka kertoo niin ikään lento-onnettomuuteen joutuneista koulupojista. Autiosaaren eristyksissä heistä tulee väkivaltaisia ihmispetoja. Kirjassa on kauhuromaanin piirteitä.
Historioitsija Rutger Bregman väittää Goldingia vastaan. Viime vuonna suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Hyvyyden historia hän nostaa esiin kuusi tongalaista poikaa, jotka pakenivat varastamallaan veneellä tympeästä sisäoppilaitoksesta. Tarkoituksena oli seilata Fidžille, mutta vene rikkoutui. He ajelehtivat merellä kahdeksan päivää, kunnes pelastautuivat autiolle saarelle. Olot olivat siellä ankarat, mutta he perustivat sinne kasvimaan, ja vanha veitsenterä työkalunaan he rakensivat vedenkeruuvälineitä, kanahäkkejä, eräänlaisen kuntosalin ja sulkapallokentän. Tuli saatiin syttymään puupaloja hieromalla, ja sitä varjeltiin sammumasta. Muuan pojista rakensi soittimen, ja niin jokainen aamu saatettiin aloittaa laululla ja rukouksella.
Pojat elivät sovussa 15 kuukautta, kunnes ohi kulkenut kalastajavene poimi heidät mukaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti