Kysyin itsensä kauppiaana elättäneeltä enoltani, mikä se sellainen liikemies on. Hän vastasi, että liikemies ostaa halvalla ja myy kalliilla.
Mielestäni vastaus on yksinkertaisen nerokas ja vie suoraan talouselämän ytimeen. Tästä viiden vanhana saamastani vastauksesta huolimatta minusta ei koskaan tullut erinomaista liikemiestä. Mielenpohjallani vaivaa ajatus, että yksityisen ihmisen kanssa on mahdotonta tehdä todella edullista kauppaa, ellei samalla huijaa toista osapuolta.
Kaupankäynnin raadollisuutta jouduin opettelemaan ensimmäisen kerran yhdentoista vanhana, kun luokallamme levisi innostus postimerkkien keräämiseen. Eräällä pojalla oli hyvä kokoelma. Hän oli paneutunut aiheeseen, ja hän oli kiinnittänyt merkit filatelian sääntöjen mukaan oikeisiin kansioihin. Hän tarjosi myytäväksi yhtä tällaista kansiota. Hän esitteli kokoelmaa monipuolisesti ja mainosti erityisesti yhtä merkkiä, jolla oli huomattavan korkea arvo. Kauppa vaikutti hyvältä, ja sovittiin että seuraavana päivänä se saatettaisiin loppuun.
Toin rahan kouluun ja sain kansion. Selasin sitä ja totesin, että kalleimmat merkit oli poistettu ja varsinkin se yksi, erityisesti mainittu. Tivasin puuttumiselle selitystä, ja saamani vastaus oli tyrmäävä: "Et kai kuvittele, että minä luopuisin parhaasta merkistäni."
En osannut sanoa mitään. Tuntui kuitenkin siltä, että kaikki ei mennyt aivan oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti