Pönötys, mitalit ja marssit

 
Suomalaisessa juhlakalenterissa minulla on kaksi ongelmapäivää.

Ensimmäinen ongelma on vappu. Lapsena ilmapallot olivat kivoja, ja nuorena vappu oli hyvä aika lähteä kavereiden kanssa ulos. Vanhempana ei ole löytynyt korvaavaa sisältöä. Tietysti olisi ryyppääminen, mutta se ei kiinnosta.

Toinen ongelma on itsenäisyyspäivä. Suomi on ainoa maa, jossa voin kuvitella asuvani ja eläväni. Alueellisesta maanpakolaisuudesta ehkä selviytyisin, rampana tosin, mutta ilman suomen kieltä en voisi lainkaan elää. Sen mukana menisi kaikki elämisen arvoinen.

Itsenäisyyspäivän kaikki juhlimisen muodot ovat kuitenkin vieraita. En pidä pönöttämisestä, mitaleista, marssimisesta enkä iltapukujen katselemisesta.

Jäljelle jää enintään kynttilän sytyttäminen. Meidän huushollissamme ei vain ole sellaista ikkunalautaa, jonne kynttilänsä asettaisi.

En osaa tehdä mitään. Toivon, että alkaisi tavallinen suomalainen arki, jossa voisin taas olla mukana.