Kai se Luther oikeassa oli

Joku kysyi, mitä mieltä olin Vatikaanista siellä käymisen jälkeen. Vastasin, että koko paikka on yksi suuruudenhulluuden jättimonumentti. Jos siellä asuu, välttämättä kadottaa kaiken suhteellisuudentajunsa.

Tosin nähdessäni Sikstiiniläiskappelissa Michelangelon maalaukset ajattelin kolme sekuntia, että jospa näiden kuvien tähden tämä mielipuolisuus on hyväksyttävissä. Neljännellä sekunnilla vedin ajatukseni pois.

Illalla hotellihuoneella tuumasin, että kyllä se Luther oikeassa oli.

Edelleen minulta kysyttiin, mitä mieltä olen roomalaiskatolisesta kirkosta noin yleensä. Sanoin, että siinä on paljon, mitä en hyväksy. Monet käytännöt ovat outoja.

Ja kuitenkin: katolinen teologi Leonardo Boff on minulle tärkeä ja Ernest Hemingway on rakas.

Ja vielä suurempi varaus tulee siitä, että monet elämän yksityiskohdat ovat kokonaisuudesta irrotettuina mielettömiä, jopa se että miehet menevät alasti isolla joukolla yhteen pieneen huoneeseen, joka lämmitetään kuumaksi. Nurkassa olevaan uuniin heitetään vettä niin, että vesihöyry täyttää huoneen. Joku hakkaa puun oksalla itseään ja menee uimaan jäähän hakattuun reikään ja kaiken tuon jälkeen sanoo, että hienoa oli.

Joten en minä tiedä.