Olen keskustellut viisitoistavuotiaiden kanssa ja vertaillut
heidän kokemuksiaan omiin lapsuudenmuistoihini. Vaikuttaa siltä, että
sukupolvesta riippumattomiin kokemuksiin liittyy yksi, jonka kansallista
yhtenäisyyttä ilmentävään merkitykseen ei ole kiinnitetty huomiota: todella
moni on työntänyt kielensä pakkasesta kylmään rautaan.
Kieli on liponut ulko-oven kahvaa, portinpieltä ja
lipputankoa. Mielikuvitusta on riittänyt kohteen valinnassa, ja niin himo on
tullut tyydytetyksi.
Pahimmillaan kieltä on jouduttu irrottelemaan kuuman veden
avulla, mutta aina siitä on jotain jäänyt testikohteeseen.
Sekään ei ole aina ratkaisevasti auttanut, että on ennalta varoitettu. Selvittämättä jää, millaiseen geenivirheeseen kielen ja kylmän raudan läheisyyden tarve perustuu.
Sekään ei ole aina ratkaisevasti auttanut, että on ennalta varoitettu. Selvittämättä jää, millaiseen geenivirheeseen kielen ja kylmän raudan läheisyyden tarve perustuu.
On sitä muutakin yhteistä kokemusta. Viikonloppu nuorten
kanssa osoitti minulle, että aina vain se lumi tekee enkeliä eteiseen. Sekin
laulu on jo vuodelta 1973.
2 kommenttia:
Minä en koskaan laittanut kieltäni kylmään rautaan, vetänyt kännejä tai maistanut tupakkaa. Kaikkiin kyllä on yllytetty. Ja kun en ole näitä tehnyt, sanotaan: "Sun elämässä ei ole sisältöä, sua kaduttaa vanhana, kun et tehnyt sitä etkä tätä!" Heh. Tuskin kaduttaa se, etten tehnyt asioita, joita en alun alkaenkaan halunnut tehdä, koska koin ne jo ajatuksena itselleni haitallisiksi. Nykyään yllytetäänkin sitten ihan toisenlaisiin asioihin, samoilla perusteluilla: "Tee lapsia! Jos et tee, jäät paitsi jostain!", "Harrasta seksiä! Jos et, jäät paitsi jostain!" ynnä muuta. Isäni yllyttää minua toistuvasti ajamaan ylinopeutta, enkä tee sitäkään.
Olen edelleen sitä mieltä, etten jää paitsi mistään, jos jätän tekemättä asiat, joita en koe omiksi jutuikseni. Mihin perustuu ihmisen tarve yllyttää toiset tekemään kaikenlaista (tyhmääkin) ihan vain siksi, että on itsekin tehnyt sitä, esimerkiksi lämässyt sen kielensä siihen pakkastolppaan? Onko se jonkinlaista vertaistuen hakemista, saadaan se sama kokemus kaikille?
Kieli kylmään rautaan on mielestäni sikäli erikoinen ilmiö, etten usko kenenkään siihen minua yllyttäneen. Vasta viime vuosina minulle on selvinnyt, että muutkin ovat sitä tehneet. Minusta se on jotain sisäsyntyistä, muista ihmisistä riippumatonta, vähän niin kuin kynsien pureminen, jota niin ikään olen tehnyt ilman että siihen kukaan olisi neuvonut. En puhunut asiasta kieleni turmelemisesta kenellekään eikä ketään ollut lähimaillakaan. Päinvastoin salasin koko asian.
Lähetä kommentti