Ollessani koulun alaluokilla kinusimme opettajalta, että pääsisimme katsomaan televisiosta hiihdon olympia- ja MM-kisoja. Vastaanottimena oli mustavalkokuvaa näyttänyt laite, joka oli saatu hankituksi oppilaiden paperinkeräyksellä hankkimilla varoilla.
Kinuamisemme syy ei ollut siinä, että olisimme halunneet saada oppitunneilta vapaata. Halusimme vain seurata, kuinka sankarimme Eero Mäntyranta ja muut pärjäsivät.
Jokatalviset hiihtokilpailut olivat koulun elämässä vuoden tärkein urheilutapahtuma. Oleellisesti juuri niiden perusteella määriteltiin poikien keskinäinen nokkimisjärjestys seuraavaksi vuodeksi.
Maailma on muuttunut.
Olen juuri ollut viikon kestäneellä rippileirillä. Kukaan ei sanallakaan maininnut hiihdon MM-kisoja saati, että olisi kysellyt niiden tuloksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti