Isovanhempien kotia kutsutaan mummolaksi, tuskin milloinkaan pappalaksi tai vaarilaksi. Tämä kertoo siitä, että lopussa nainen vie voiton. Syvimmissä ja tärkeimmissä asioissa ryhmitytään hänen ympärilleen. Isoisän kuoltua mummula säilyy, mutta ilman mummoa jäljelle jää vain isoisän asunto.
Mummolassa asuva vaari on jonkinlainen taustahahmo, joka duunailee omiaan vähän etäämpänä. Hän remontoi kuistia, vaihtaa autoon renkaat, hakkailee halkoja ja katsoo urheilua. Mummo hääräilee keittiössä, pyytää lapsenlapset syömään ja sillä tavoin voittaa heidän suosionsa. Mummon lihapullat ovat kaikkein parasta.
Joo, joo tiedän vastaväitteet. Joku sanoo, että joissakin tapauksissa on toisin. Niin varmasti. Ehkä monissakin.
Mutta silti: eikös vain sana olekin melkein aina "mummola"?
Jotain voisi tehdä toisin. Voisi aloittaa nimestä. Hiljattain törmäsin ideaan, että puhuttaisiin mummukkilasta. Se ei ole lainkaan huono ajatus. Pääsisi vaarikin pihan perältä kammarin puolelle.
1 kommentti:
Meillä ovat lapsenlapset kehittäneet sanan Muppala, joka on mielestäni aika suuhun sopiva eikä liian tekemällä tehdyn makuinen.
Lähetä kommentti