Kahdeksan vuoden ikäisen Eerikan murhaa seurannut
oikeudenkäynti on ollut niin vastenmielistä seurattavaa, että monen muun tavoin
olen tyytynyt vain silmäilemään uutisia. Tekijät ovat siirtyneet sellaiselle
ihmisyyden tasolle, jossa heille on keskustelukumppaneita ja ymmärtäjiä
vain jonkun Anders Breivikin ja hänen kaltaistensa
joukossa.
Tapauksen analysointikin on mahdotonta.
Samalla Touko Tarkki ja Sirpa Laamanen ovat täyttäneet
yhteiskunnallisen tehtävän. Jammu Siltavuoren kuoltua Suomen pahimman ihmisen
paikka on ollut vapaana. Ei ole enää.
Nyt tiedetään taas, kehen kaikkein kurjinkin
naisten raiskaaja voi itseään verrata ja kenestä voi ajatella, että olen mikä
olen, mutta en kuitenkaan ole niin kuin Tarkki tai Laamanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti