Heräsin marraskuun aamussa kuuden aikaan. Ensimmäiseksi katsoin yön NHL-tulokset, minkä jälkeen lähdin viemään koiraa ulos. Sisään tultuani sain havaita, että vaimo oli herätellyt lapsia, mutta viimeistely jäi minulle. Vanhempi tyttö oli pukemisissaan varsin omatoiminen, joten jollain tavoin selvittiin, vaikka kiire tuli taas. Isolla tiellä oli ruuhkat ja valoissa pitkitetty punainen.
Työpaikan verkko oli alhaalla, joten aamupäivällä ei ollut
oikein mitään tekemistä. Pomo sanoi, että voisin hoidella omia asioitani. Niin
ajelin Ruotsin puolelle ostamaan halpaa voita. Mietin kyllä, kuittasinko sillä
reissulla bensojen hinnat.
Iltapäivällä verkko toimi, mutta aika meni kolmeen eri
palaveriin. Mietittiin yhtiömme Baltian toimintoja.
Kun olin aiemmin päivällä tullut uskoon, pääsin viideltä
kotiin. Tytöt juoksivat pihamaalla vastaan. Halasin ne ja vein vanhemman
balettitunnille. Tyttöä odotellessa poikkesin kuntosalilla ottamassa hikeä.
Iltauutisissa oli sitä samaa. Urheiluruudun hevososuuden
kohdalla suljin television ja menin lukemaan nuoremmalle iltasatua.
Nukahtaminen venyi, kun tytöllä oli niin paljon asiaa. Iltapalan jälkeen
vaihdoin nopeasti vaimon kanssa kuulumiset ja kävin suihkussa.
Väsymyksen takia iltarukous jäi melkeinpä väliin. Sain
sentään huokaistua, että tämmöistä tämä.
3 kommenttia:
Tarvitaanko korkeakolulututkinto, vai miten näitä pitää ymmärtää. Yli hilseen meni Pyhäinpäivän kirjoitus Aamulehdestäkin. Voiko saada selkokielelle.
Sana ivata nousi välittömästi mieleen blogin lukemisen jälkeen.
En tiedä,oliko tarkoitus.
Vierastan anonyymien kriitikoiden kanssa keskustelemista.
Lähetä kommentti