Melkeinpä maassa kuin maassa pääkaupungin joukkueet
menestyvät kansallisissa palloilusarjoissa. Metropoleissa on rahaa ja ihmisiä.
Helsinki on poikkeus. Siellä ei tunnu toimivan mikään.
Ainoastaan HJK menestyy niin kuin pääkaupungin joukkueen kuuluu menestyä.
Palloilulajeilla mitaten Loimaa on melkeinpä parempi urheilukaupunki kuin
Helsinki.
Kori- ja lentopallossa Helsinki on tykkänään vailla ylimmän
sarjatason joukkuetta. Pesäpalloa sinne ei ole saatu istutetuksi ikinä.
Salibandyssa Tapanilan Erä pärjäilee jollain tavoin. SSV on sentään voittoiihin kykenevä joukkue. Käsipallosarjassa Dicken
on kakkosena, mutta riihimäkeläiset ovat kaukana edellä. Jääpallossa on pari
ylimmän sarjatason joukkuetta, mutta ne pelaavat vailla menestystä.
Jääkiekkoliiga päättyi sekä Jokereiden että HIFK:n osalta
katastrofiin. Jokereiden valmentaja Tomek Valtonen arvioi pelaajiaan varmaan
aika realistisesti: "Jos ei ole intohimoa ja rakkautta peliä kohtaan, etkä
ole aidosti mukana ja olet vain palkkatyössä, niin lopputulos on
tällainen."
Yle Urheilun Tomi Hännisen arvio HIFK:sta oli puolestaan
tällainen: "Jääkiekon SM-liigan toiseksi suurimmalla pelaajabudjetilla
operoivan seuran tekeminen oli jo kesäkaudella niin sekavaa, että romahduksen
pystyi ennakoimaan syksyllä."
Enkä kirjoita ivallisella mielellä, ihmetellen vain ja
samalla kysellen, kertooko tämä kaikki jotain oleellista sosiaalisen elämän
peruslaeista.
Ei ole Tampereen tai Turun voitoistakaan paljon kerrottavaa. Pienet kaupungit tuntuvat sen sijaan menestyvän.
1 kommentti:
Olisikohan kirkonkin työntekijöineen syytä miettiä vastaavia asioita omassa työssään evankeliumin eteenpäin viemiseksi? Eikä pelkästään isoissa keskuksissa.
Lähetä kommentti