Muutamat uskontoon liittyvät hokemat ovat
kiusanneet minua pitkään. Yksi näistä on mukatotuus siitä, että minkään muun
syyn takia ei olisi surmattu ihmisiä niin paljon kuin uskonnon takia. Nyt
sitten kirjoitin kolumnivuorollani Aamulehteen ja raatelin hokeman hajalle.
Vastaväitteitä on tullut yllättävän vähän, ei juuri ollenkaan.
Ilmeisesti uskon ankarimmatkin vastustajat ovat hiljaa mielessään tunnustaneet,
että numeroihin perustuville tosiasoille ei voi mitään.
Aamulehden kolumni
USKONNOLLINEN VÄKIVALTA on sietämätöntä. Tämä moraalinen itsestäänselvyys ei kuitenkaan oikeuta julistamaan pelkkiä luulemisia yleispätevinä totuuksina. Monestihan hoetaan ajatusta, että uskonnon vuoksi olisi kuollut enemmän ihmisiä kuin minkään muun syyn takia. Tätä väitettä ei voi kuitenkaan perustella numerotiedoilla.
Asian toteamiseksi ehdotan ensin retkeä kotikylän hautausmaalle. Siellä voi havaita joukkosurmien liittyvän joko vuoden 1918 tapahtumiin tai Suomen ja Neuvostoliiton sotiin. Eivät ne uskonsotia olleet, eivät sittenkään vaikka rintaman länsipuolella kuoli luterilaisia ja itäpuolella muita.
HOKEMA USKONSOTIEN YLISUURUUDESTA kompastuu 1900-luvun maailmanhistoriaan. Maon, Stalinin ja Hitlerin uhreja arvioidaan olleen ainakin 110 miljoonaa, eikä kaasukammioita eikä Siperian leirejä rakennettu uskonnollisten tunnusten alla. Kahdessa maailmansodassa kuoli 70 miljoonaa ihmistä, eikä näitäkään uhreja ole selitetty uskonnoilla.
Entäs ristiretket ja inkvisitio? – Kyllä, ne ovat kristikunnan murheellista historiaa, mutta uhrien lukumäärällä ne eivät kykene kilpailemaan 1900-luvun kanssa. Menneinä vuosisatoina ihmisiä oli nykyiseen nähden niin vähän, ettei uhrejakaan voinut olla yhtä paljon kuin moderneina aikoina. Ristiretkien aikaan Euroopassa oli luultavimmin vain 70 miljoonaa ihmistä eli saman verran kuin kahdessa maailmansodassa oli kuolleita. Inkvisition uhreista on pätevät laskelmat, koska fanatismi ilmeni pakonomaisena tarpeena kirjata kaikki uhrit muistiin. Niinpä tiedetään, että inkvisition huippukaudella tapauskertomuksia oli 44 071. Tämä on iso luku, mutta mitä se on Maon 70 miljoonan rinnalla?
NÄIDEN KOVIEN NUMEROIDEN POHJALTA hokema "Mikään ei ole surmannut ihmisiä niin paljon kuin uskonto" olisi korvattava jollain muulla. Helpommin voitaisiin perustella väitettä, että mikään ei ole surmannut yhtä paljon kuin kansallisuusaate tai sairas vallanhimo. Tosin tämäkin lause on vain yksinkertaistus yksinkertaisille. Asiat ovat helposti ymmärrettäviä vain niin kauan kuin niitä ei ymmärrä.
Oma kysymyksensä on vielä siinä, tekeekö uhrien laskeminen vääryyttä heidän kärsimykselleen. Täällä Pohjantähden alla -romaanissa Elina ja Akseli Koskela noutivat rautatieasemalta yhden rintamalla kuolleen poikansa ruumista. Siellä he saivat kuulla, että Koskelan poikia oli samassa kuljetuksessa kaksi. Elina pyörtyi, mutta ei voi sanoa, että vanhempien tuska kaksinkertaistui toisesta vainajasta. Yhtä tyhmää on sanoa, että samoilla itkuilla poikia meni kaksi siinä kuin yksikin. Äärimmäisessä kivussa matematiikka lakkaa toimista ja yhteenlasku on mahdotonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti