Lukeminen on luotijuna, kuunteleminen on resiina

On hyvinkin mahdollista, että paperikirjoista tulee vinyylilevyjen kaltaista erityisharrastajien herkkua. Ne muuttuvat eräänlaiseksi rakkauden lajiksi korvautuessaan sähköisillä kirjoilla. Tosin tämäkään trendi ei ole vääjäämätön. Siitä kertoo vaikkapa se monelta lukiolaiselta kuulemani ajatus, että perinteinen kirja on parempi.

Sen sijaan on järjetöntä ajatella, että HS:n Laura Saarikosken tarjoama ajatus tekstinjälkeisestä ajasta voisi toteutua.

"Toukokuun alussa kävin tulevaisuudessa. Sellainen olo on aina Piilaaksossa: se on laboratorio, jossa voi kurkistaa, mihin suuntaan maailma on menossa. Facebook, Google, Snap, Emblematic. Viesti oli selvä: tekstin ylivoiman aikakausi on loppumassa. Tilalle ovat tulleet kuvat ja ääni. Yliopisto-opiskelijatkaan eivät kuulemma enää jaksa sulattaa kymmensivuisia tekstejä, vaan haluavat luennot videoina, podcasteina tai Snapchat-pätkinä."

Tekstinjälkeinen aika kumoutuu siihen biologiseen tosiasiaan, että videolta voi opiskella kätevästi vaikkapa uuden vekottimen käyttöä tai origamien tekemistä, mutta yleensä teksti on nopeudessaan ylivoimainen. Kuuntelemalla ei ehdi juuri minnekään.

Voit testata asiaa vaikkapa tällä blogikirjoituksella. Mittaa ääneti lukemiseen kuluva aika ja tarkista sen jälkeen, kuinka pitkään kuluu siihen, että luet tekstin itsellesi ääneen.

Kun vaihtaa lukemisesta kuuntelemiseen tai videoiden katseluun, vaihtaa luotijunasta resiinaan.