Monilla on kokemuksia lapsuuden mökötyksistä, kun joku aikuinen sai pelleilemisellään tai vaikkapa kutituksellaan murjottamisen vaihtumaan nauruksi. Kyllä harmitti. Onhan se sietämätöntä, jos joku tulee pilaamaan oman huonon tuulen.
Kerronpa viime talven kokemukseni aikuisten maailmasta.
Olin lukenut valtakunnallisista tilastoista, että Juvan kunnassa on koulukiusaamista vähemmän kuin missään muualla Suomessa. Tuumasin, että juvalaisista olisi hienoa, kun jossain toisaalla heidät pantaisiin positiivisesti merkille. Juvastahan ei tiedetä paljonkaan. Se on kaukana ja jossain idässä, ja joku muistaa Juvan Urheilijat.
Etsin juvalaisten Facebook-sivut, en kunnan virallisia, vaan ne joilla ihmiset kertovat, ilmoittavat ja kysyvät tavallisia asioitaan. Kirjoitin sinne, että koulukiusaamisen torjumisessa olette Suomen parhaita. Onneksi olkoon!
Palaute yllätti. Minua ei kiitelty, vaan päinvastoin moitittiin tietämättömyydestä. Joku muisteli omia ankeita kouluaikojaan, ja joku todisti, että kyllä kiusaamista on nykyäänkin. Huonosti ovat asiat. Melkein hävetti, kun olin uskaltanut sanoa. Tunsin puhuneeni sopimattomia, kun rohkenin kehaista jostain, mikä oli vain tilastollisesti todistettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti