Minulle sana kylähullu ei lainkaan viittaa mielenterveyden ongelmiin, vaan yhdenmukaisuuden paineita purkavaan poikkeusihmiseen. Hän saa nauramaan ja epäilemään virallisia istumajärjestyksiä. Hän tuottaa aineistoa niille, joiden moraalitaju vaatii ravinnokseen paheksumisen kohteita.
Kylähullut voivat sanoa totuuden silloin, kun toden puhuminen sallitaan vain heille.
Vanhassa maalaisyhteisössä oli aina kylähullunsa. Silloin ei ollut laitoksia, joihin heidät olisi voitu toimittaa. Niinpä heitä oli vain siedettävä. Olemassaolollaan he tarjosivat liikkumatilaa muillekin.
Vanhalla Venäjällä puhuttiin Kristuksen tähden houkista. Poikkeavuudessaan he muistuttivat elämän vaietuista puolista, kun tsaari ja kirkko valvoivat tarkasti sanomisen rajoja.
Monet nykyajan mediapersoonat toimittavat kylähullun virkaa. Yksi heistä oli jämsäläinen Arto Riukulehto, jonka puolivirallisesta asemasta todistaa se, että hänen kuolemansa noteerattiin sekä sanomalehdissä että Ylellä.
Riukulehto tunnettiin siitä, että hän aina järjesti itsensä television urheilulähetysten kuviin. Hänen erityisesti suosimansa paikka oli keihäänheiton vauhdinottoradan takana. Kyse ei ollut ainoastaan hänen pettämättömästä kameravaistostaan, vaan myös siitä, että tutut kuvaajat poimivat hänet aina mukaan.
2 kommenttia:
Kiitos taas! Kirjoitat viisaita. Tämä kylähulluteksti todella kosketti. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Ylöjärvellä. Siellä oli toki Keijärven B- mielisairaala, missä vanhempani olivat työssä lähes koko työikänsä. Mutta kyllä oli jokunenkin kylähullu, varsinkin eräs oli hieno mies. Isäni vapaa-ajallaan auttoi aina hautaan asti. Nyt on kaikki lääkkeillä, alkoholilla yms. turrutettu. Kun ei hyväksytä missään eikä apua saa. Juice Leskisen "Viimeinen kylähullu" kertoo jotain. Pirkkalan ikipunkkari Konttisen Hate vetää sitä keikoillaan.
Juice soi minunkin päässäni, kun kirjoitin juttua.
Lähetä kommentti