Muiden Helsingin Sörkan kavereidensa kanssa Henri vietiin sotaa pakoon jonnekin Keski-Suomeen. Heitä syytettiin aina, kun jotain oli sattunut. Oli huonot lähtökohdat tai korttipelin kielellä huono käsi.
"Mutta ehkä kaikki johtui vain siitä että...", Henri sanoi, "kerran oltiin ulkona ja tuli riitaa, tytöistä ehkä. En tarkoittanut. Satuin vain huitaisemaan, mutta kaveri horjahti ja löi päänsä pyörätelineeseen ja siihen kuoli."
Ensikertalainen pääsi lyhyellä tuomiolla, mutta siitä tuli silti pitkä reissu. Henri lusi neljätoista vuotta. Se ei sopeutunut vankilaan, karkasi, joutui kiinni, karkasi ja joutui kiinni ja lopulta millään ei ollut väliä. Vaikka olisivat pitäneet siellä kuolemaan saakka ja pikkuisen yli.
Kun se lopulta yli kolmekymppisenä miehenä pääsi siviiliin, maailma oli vieras paikka. Ei tiennyt miten avataan pankkitili tai pyydetään naista tanssiin.
Kun minä tulin tuntemaan Henriä, se oli jo vanha mies. Muistan, kuinka joku oli pyytänyt sitä lapsiaan kaitsemaan ja niistä se tykkäsi. Poliisiradiota se kuunteli salaa. Se oli sen harrastus.
Lopulta tuli syöpä. Maha oli turvoksissa niin kuin sisällä olisi ollut kukkakaali, kivestä tehty. Olin sen luona sairaalassa ja se pyysi käymään pankkiasioillaan, ja niin kävin nostamassa sille seitsemänsataa. Se oli hänen saaliinsa elämältä. Vielä oli sairaalaan pyjama ja putkisukat, jotka eivät pysyneet jaloissa.
8 kommenttia:
Tiedän samantapaisen tapauksen. joutui teininä huonoon seuraan. Kerran sitten päätti polttaa kalliin huvilan. eihän sen maksaminen ollut mahdollista. ryyppäsi sitten 54 vuotiaaksi ja kuoli syöpään hänkin.
Miten vankilatuomio korreloi syöpään, no, keuhkosyöpään tietysti aikoinaan mutta nykyään sitäkin suitsitaan kuulemma kovasti. Ennenhän sätkä paloi ettei sekaan sopinut.
Ei kai kukaan ole väittänyt, että vankilatuomio korreloisi syöpään. Tässä on vain kaksi tapausta. jossa vankilaelämän jälkeen on tullut syöpä.
Joo. join viinaa, kaverini joutui mielisairaalaan. kyllä viina on hyvää.
"Se"tuntuu pahalta.Tietoinen valinta?
Se on hyvin tietoinen valinta. Tämä teksti ei ole koulun ainekirjoitusta, vaan tyylilaji on arkisen matala ja myös puheenomainen. Kielen pitää heijastaa aiheensa mukaista todellisuutta. Tekstissä on muutakin, mikä voisi saada opettajalta punakynää, kuten sanat ”lusia” tai ”reissu”. Jossain lauseessa ei taas ole subjektia ollenkaan. Sitäkin voisi pitää niin sanottuna virheenä.
Tulee tuosta naisen tanssiin pyytämisestä mieleen muisto, jota häpeän. Olin parikymppinen. Siihen aikaan miehiä jostain vain sateli, nuori kun oli. Kerran minulla oli kotonani muuan Jari, kauniskasvoinen olento. En tuntenut häntä, olin juuri tavannut ensimmäistä kertaa. Tutustumisjutustelimme, istuimme minun paksulla punaisella matollani, jonka äiti oli antanut minulle syntymäpäivälahjaksi. Jari kertoi, että oli vapautunut vankilasta muutamaa viikkoa aiemmin. Sen kertominen vaati häneltä varmaan rohkeutta. Ja mitä minä tein? Tein juuri niin kuin hän luultavasti pelkäsi kaikkien naisten tekevän: jollakin verukkeella kieltäydyin uusista treffeistä.
Kun ajattelen tätä nyt, yli 30 vuotta myöhemmin, tunnen vain syvää häpeää. Olin typerä. Olin itsekäs. Toivottavasti Jari tapasi jonkun minua valmiimman ihmisen.
Tai jospa oli kaikkien onni, ettei syntynyt suhdetta, johon et ollut riittävän valmis.
Lähetä kommentti