Tänään luin kiinnostavan ajatuksen brasilialaisesta jalkapalloilijasta Garrinchasta. Olen tosin aina tiennyt, että hänessä oli jotain poikkeuksellista, myyttistä.
Viime vuosisadan päätteeksi brasilialainen Pelé valittiin useissa äänestyksissä vuosisadan parhaaksi urheilijaksi. Jotkut brasilialaiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että Garrincha on kaikkien aikojen paras, Peléäkin suurempi.
Garrincha oli voittamassa kahdesti maailmanmestaruutta. Kun hän ja Pelé olivat yhtä aikaa kentällä, Brasilia ei hävinnyt kertaakaan.
Garrincha tunnetaan legendaarisista harhautuksistaan. Hänen joukkueensa Botafogon kannattajat oppivat, että Garrincha ei noudattanut mitään taktiikkaa. Hänelle oli vain annettava pallo ja katsottava, mitä tapahtui.
Kummallisinta oli, että legendaarisen Garrinchan jalat olivat syntymästä asti valuvikaiset. Vasen sääri kaartui sisään, oikea ulos. Ei ollut köyhälle brasilialaispojalle ortopedia.
Tämä on ollut minulle tuttua, mutta mitä luinkaan tänään? ‑ Sen Aulis Rytkösen kirjaaman tiedon, että Garrincha käytti oikeastaan vain yhtä ainoaa harhautusta. Hän vain teki sen täynnä itseluottamusta ja nopeammin kuin muut.
2 kommenttia:
Kiitos linkista videoon. Ei tallainen amatoori tieda oliko se yksi perusharhautus vai useampia, mutta kylla miehella oli uskomaton pallonkasittelytaito ja nopeus liikkeissaan. Enemman taidetta tai taikuutta kuin urheilua.
Tässä on yksi syy, miksi jalkapallo kiehtoo minua. Se ei ole vain latteaa urheilua, jota mitataan sekunneilla, senteillä tai maalien määrällä. Jaloistaan vammainen brasialialaispoika nousee maailmanmaineeseen, juo itsensä hengiltä ja herättää viisikymmentä vuotta myöhemmin yhä ihmetystä. Näitä tarinoita ei olisi ilman jalkapalloa.
Lähetä kommentti