Kännykät eivät kuulu rippileirille

Kirkon on vedottava johonkin muuhun kuin yhteiskunnan lakeihin

Pellon koulun kännykkäkielto on todettu Opettajien ammattijärjestön suulla laittomaksi, koska oppilaitoksella ei ole laillisia perusteita kieltää puhelimia ilman oppilaiden lupaa. Ammattijärjestön kannalla ei tietenkään ole oikeusistuimen voimaa, mutta se saattaa olla oikea.

Uutinen on antanut aihetta myös seurakuntien työntekijöiden nettikeskusteluihin.

Pellon tilanne ei vaikuta rippikouluihin. Seurakunnilla ei ole muutenkaan lakiin perustuvia oikeuksia kieltää rippikoululaisilta alkoholin, teräaseiden tai tupakan lisäksi juuri mitään. Voimme vaatia rippikoululaisilta tietyissä tilanteissa hiljaisuutta, säätää heidät menemään nukkumaan tiettyyn aikaan tai ottamaan ruokapöydässä lippalakin pois, mutta lakeihin emme voi vedota.

Urheiluseurat ovat samalla tavoin heikoilla. Jos junioripalloilija päättää kesken pelin ottaa puhelun äidilleen, ei häntä voi siitä käräjille viedä.

Kirkolla on kuitenkin oikeus määritellä, mitkä asiat kuuluvat rippikoulun hyväksyttyyn käymiseen. On oikeus olla konfirmoimatta nuori, joka ei ole riittäviä ehtoja täyttänyt, mutta näin niukat ovat pakkokeinomme.  Apua on haettava muualta.


Kännykän mukanaolo rippikoulussa on huono tapa

Rippikouluissa yleisesti kiellettyjä asioita ovat mopon tuominen leirialueelle, lemmikkien mukaan ottaminen, aerosolien käyttö, henkilökohtaisen laajakuvatelevision hallussapito, leiriruoan korvaaminen pitsataksin ruoalla ja peseytymättömyys. Tätä kaikkea ei erikseen kielletä, koska vallitsee laaja yhteinen käsitys siitä, että mikään näistä ei kuulu leirielämään. Emme kuitenkaan voi pyytää poliisia paikalle, jos joku päättää rikkoa yleisiä tapoja. Me voimme vedota vain hyviin tapoihin, viisaisiin periaatteisiin ja toimiviin käytäntöihin.

Mahdollinen puhelinkielto on saatava toteutumaan jotenkin muuten kuin pakkokeinoilla. Toiselle ihmiselle kuuluvan omaisuuden takavarikointi on yksiselitteisen laitonta. Ei siihen edes poliisi voi antaa lupaa, jos asiaa katsotaan laillisuuden näkökulmasta.

Muutenkin on lapsellista ajatella, että puhelinten pois kerääminen yöajaksi auttaisi asiaa, koska käytössä on alkeellinen mutta aukottomasti toimiva kikka: rippikoululainen ottaa mukaansa kaksi kännykkää, toisen henkilökohtaiseen käyttöönsä ja toisen annettavaksi leirijohtajien järjestämiin keräyksiin.


On monia asioita, joita leirille ei oteta

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että rippikoululeiri on viisainta toteuttaa ilman kännyköitä. Joskus on opeteltava luopumista, jotta saavutettaisiin jotain toisenlaista hyvää. Leirille ei oteta mukaan pikkusiskoa eikä koiranpentua, ei sittenkään vaikka ne olisivat kuinka rakkaita tahansa. On suostuttava luopumaan viikoksi jääkiekkoharjoituksista, omasta huoneesta ja yön yli jatkuvista nettipeleistä.

Näihin pois jätettäviin asioihin kuuluu myös se käteen ilmestynyt kasvannainen, joka on tullut paikkaamaan silmän näkemättömyyttä, korvan kuulemattomuutta ja suun puhumattomuutta. Yksi rippikoulun perustehtävä on palauttaa mieleen, mitä ihminen on alkuaan Jumalan luomana olentona. Siksi rippikouluun on syytä tulla ilman meissä roikkuvia johtoja ja kokoaikaista verkkoyhteyttä.

Puhelinmottiin rippikoululaisia ei tarvitse laittaa. Koko leirin puhelin varmistaa yhteyden perheeseen ja tärkeimpiin leirin ulkopuolisiin kavereihin. Opetuksen tarpeisiin pitää olla käytössä jonkin verran tietokoneita ja tabletteja. Maailmantapahtumien seuraamiseen on olemassa parempia välineitä kuin kännykän ruutu.


Kännykät sallimalla riistetään oikeus rauhaan ja hiljaisuuteen

Rippikoulussa on syytä tavoitella hiljaisuutta, jossa Jumalan puheelle ja toisten ihmisten autenttiselle kohtaamiselle on tehtävä tilaa. Jumalan puhe tai lähimmäisen puhe ei kuulu, jos olemme kaiken aikaa yhteydessä jonnekin muualle.

On turhaa on ihmetellä rippikoululaisten levottomuutta, jos he ovat koko ajan ulkomaailman etäispäätteitä. Sallimalla kännykän  me sallimme äänet, mutta riistämme ainutlaatuisen mahdollisuuden hiljaisuuteen ja arkielämästä poikkeavaan rauhaan.

Joku on puolustellut kännyköiden mukaan ottoa nykyaikaisella tiedonhankinnalla. Perustelu on pelkkää höpsötystä ja huono yritys muuttaa opettajien avuttomuus yleiseksi hyveeksi. Ei rippikoulussa ole niin suuria tietomääriä jaettavana, että sitä tarvitsisi verkkolinkkien sekamelskasta erikseen hakea. Riittää, että opettaja jakaa tarvittavan tiedon. Oma Raamattu on kaikkien luettavissa. Rippikoululaiset tuovat mukaan omat elämänkokemuksensa, joita opettaja täydentää omilla tarinoillaan. Tästä monenkeskisestä vuoropuhelusta syntyy jotain, mikä koskettaa nuorta ihmistä.

Parhaiten asiat omaksutaan saunan lauteilla, nuotiotulen äärellä ja mukavassa sohvaryhmässä istuskellen. Sillä keinoin hypätään Jeesuksen ja hänen oppilaidensa maailmaan. Jeesus kelpaa myös didaktiikan esimerkiksi.

Kaupunkijaksolla voidaan tarvittaessa käyttää monenlaisia vempaimia, mutta rippikoulun leirijaksossa yksinkertaisuus ja luonnonmukaisuus ovat tavoiteltava periaate.


Vanhemmista saa tukea

Myönnän, että ennen rippikoulua olen joutunut miettimään tarkasti sanojani. Tiedän, että aivan sataprosenttisesti en ole onnistunut vakuuttamaan rippikoululaisia, mutta ohjeiden vastaisesti mukaan otettuja kännyköitä on kuitenkin ollut niin vähän, että ne eivät ole häirinneet. En ole myöskään nostanut niistä suurta meteliä, olen vain rauhallisesti sanonut, että pistätkö sen puhelimen pois, kun ne eivät tänne kuulu.

Työntekijöiden oma esimerkki voi tukea valittuja käytäntöjä. Välttämättömään työpuhelimeen ei pidä puhua rippikoululaisten nähden. Totuutta ei tarvitse salailla, mutta häpeämätön käyttö suotta ärsyttää.

Syksyisin tekemieni galluppien perusteella rippikoulun jälkeen nuorten ylivoimainen enemmistö pitää kännyköiden poissaoloa hyvänä asiana.

Erityisen suuren avun olen saanut siitä, että olen vanhempainilloissa vedonnut isiin ja äiteihin ja pyytänyt heitä tukemaan seurakunnassa valittua linjaa, jonka ansiosta nuoret voivat saada kosketuksen häviämässä olevaan elämäntapaan. Vanhemmat on ollut helppo saada mukaan. He ovat jo havahtuneet siihen, että sana "verkko" vapauden symbolina on kaksikymmentä vuotta kestänyt huijaus ja että todellisuudessa verkko on vankeuden, pyydyksen ja ansan synonyymi.

Vanhempia vakuuttaa ajatus siitä, että jos kännyköiden mukanaolo sallitaan, yhden työntekijän työpanos menee verkkoelämän seuraamiseen ja todennäköisesti huonoin tuloksin. Verkossa kiusaaminen voi olla myös rippikouluissa todellinen ongelma.


Leirin ulkopuolella verkkoa on hyödynnettävä kaikin tavoin

Leirit olkoot jonkinlaisia erämaahan vetäytymisen paikkoja. Sillä tavoin voidaan säilyttää niiden puhuttelevuus, mutta myös tietynlainen eksotiikka. Normaalissa arjessa kirkon on taas otettava tietokoneista ja verkkomaailmasta kaikki se hyvä, mikä niistä ikinä saadaan.