Koronan mukana käteinen raha muuttui harvinaiseksi. Yli kahteen vuoteen en ole maksanut mitään kolikoilla tai seteleillä. Aika vähän on mietitty, mitä kaikkea on kadonnut käteisen rahan mukana.
Ensimmäisenä ovat kadonneet pummit, jotka ovat pyytäneet rahaa bussilippuun, ruokaan tai "jos mä rehellisesti sanon niin kaljaan se menee". Toisaalta itsensä alamaihin juoneista pultsareista tai spurguista on muutenkin tullut harvinaisuuksia. Hieman kaipaan heitä, sillä he ovat kuuluneet kaupunkiin niin kuin pulut, lokit ja liikennevalot. Alkoholismi on entistä enemmän eliitin sairaus, kun kaduilla kulkee lähinnä narkkareita.
Katusoittoa ei kuule enää missään. Se katosi, kun sitä oli juuri opittu hyväksymään. Kerjäläistenkin ansiomahdollisuudet ovat kadonneet, mutta heitä minun ei ole ikävä. Lipaskeräykset hyvän asian puolesta eivät kannata, ellei ole tarjolla maksupäätettä.
Kirkkokolehdit ovat vaikeuksissa. Päätemaksua voidaan tietysti harkita, mutta alkuperäinen idea katoaa. Alkuaanhan kolehti oli sitä, että elämäntarpeita kannettiin alttarille jaettaviksi köyhille ja sairaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti