Osuin tällaiseen rukoustekstiin: "Herra, me suljemme Sinun suojelukseesi Suomen kodit. Auta heitä kunnioittamaan toisiaan ja etsimään kaikessa toistensa parasta."
Kaikesta päätellen rukous oli tarkoitettu yleiseen käyttöön, ja juuri tässä tarkoituksessa oli sen ongelma. Voidaan hyvin ajatella, että Jumala ymmärtää yksityiset huokaukset oikealla tavalla, mutta ihmisjoukon yhteisessä rukouksessa kieliopillinen osaamattomuus tai välinpitämättömyys ei enää toimi. Esimerkiksi julkisessa kirkkopuheessa on hallittava kieltä ainakin välttävästi. Ei ole varaa sellaisiin virheisiin, jotka vievät ihmisten huomion itse asiasta. Kohtuullisen määrän virheitä voi tehdä, mutta ei niin paljon, että töksähtää pahasti. Kun kuulija kesken kaiken rupeaa ihmettelemään sanojen viittaussuhteita, on hukattu itse asia.
Sanaan "kodit" ei voi viitata sanalla "heitä". Koko ongelma olisi poistunut sillä yksinkertaisella korjauksella, että "heitä" olisi korjattu sanalla "perheenjäseniä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti